— Ei yhtään. Tongi rauhassa, se on vain mukavaa, vastasi Tom.
— Ei tämä kestä kauan.
— Minusta tämä on pelkkää onnea, kestäköön vaikka tuntikausia.
Piittaamatta toisen hellästä sävystä Nan pani nenälleen suuret pyöreät silmälasit ja sanoi ammattiäänellä:
— Nyt minä näen sen. Vain pieni tikku, ja tässä se on.
— Kädestä vuotaa verta. Etkö aio sitoa sitä? kysyi Tom.
— Höpsis. Ime sitä vähän. Vilkaise vain huomenna, ettei siihen tule tulehdusta.
— Ainoa kerta, jolloin sinä olet ollut ystävällinen minulle, vaikeroi Tom. — Kunpa käteni olisi poikki!
— Tai mieluummin pääsi, se haisee tärpätille ja lamppuöljylle pahemmin kuin koskaan. Juokse puutarhan ympäri ja tuuleta sitä vähän.
Peläten hihityksensä kuuluvan puutarhaan katsojat hiipivät pois ikkunan äärestä juuri kun haavoittunut ritari ryntäsi epätoivoissaan tiehensä kovasydämisen kuningattaren luota.