Daisy nipisti häntä nenästä kaiteen läpi ja kokouksessa vallitsi hetken sekasorto, sillä Emil huusi: — Seis, seis, tuulen puolelta tulee vihuri, Tom paukautti rajusti käsiään, ja Nat ryhtyi Demin aseenkantajaksi, koska tämän asema näytti edulliselta. Juuri kun kaikki nauroivat ja puhuivat yhtä aikaa, Bess tuli pitkin yläkäytävää kuin rauhanenkeli; hän katseli meluisaa joukkoa ja kysyi hämmästyneenä:
— Mitäs täällä on tekeillä?
— Protestikokous. Nan ja Alice riehuvat ja me puolustaudumme henkemme edestä. Tahtooko teidän korkeutenne ruveta puheenjohtajaksi ja ratkaista asian, kysyi Demi kun äkkiä syntyi hiljaisuus.
— Ei minusta ole siihen. Istun tässä kuuntelemassa. Jatkakaa vain, sanoi Bess istuutuen toisten yläpuolelle viileänä ja tyynenä.
— Nyt, naiset, puhukaa mitä teillä on mielessänne, mutta säästäkää henkemme aamuun. Tässä tanssitaan vielä, ja Parnassos odottaa, että jokainen tekee velvollisuutensa. Rouva Rasavillillä on puheenvuoro, sanoi Demi.
— Minulla on vain yksi asia sydämelläni, aloitti Nan totisena,
vaikka hänen silmissään oli sekä kujetta että vakavuutta. —
Haluaisin kysyä teiltä, pojat, mitä te oikeastaan ajattelette.
Kommodori, oletko valmis vastaamaan?
— Valmis olen, kippari.
— Onko naisten saatava äänioikeus?
— Siunatkoon sinun sievää pöllöpäätäsi! Tietysti. Ja otan miehistööni pelkkiä tyttöjä milloin vain käsket. Kai he saavat kaverin irti ankkurista siinä kuin pestattu miesjoukkokin. Mehän tarvitsemme jokainen tytön luotsiksi. Miksemme olisi samanarvoisia yhtäläisesti maalla kuin merellä, koska auttamattomasti joudumme haaksirikkoon ilman heitä?
— Hyvä, Emil! Nan ottaa sinut ensimmäiseksi perämiehekseen, kun puhut noin kauniisti, sanoi Demi tyttöjen taputtaessa käsiään ja Tomin karahtaessa tulipunaiseksi.