— Minä taas taistelijoista. Pojat ovat liian mukavuudenhaluisia; he eivät käsitä, kuinka vakavaa elämä on eivätkä uurasta tosissaan. Katso vaikka Tomia, joka tuhlaa aikaansa ja tekee itsensä naurettavaksi, kun ei saa mitä tahtoo, ihan kuin pieni lapsi joka mankuu kuuta taivaalta. Semmoisia houkkia en voi sietää, pauhasi Nan.
— Useimpia tyttöjä tuollainen uskollisuus liikuttaisi. Minusta se on kaunista, sanoi Daisy.
— Sinä olet pieni helläsydäminen hanhi. Nat on totisesti miehekkäämpi, kun hän palaa matkaltaan. Minusta Tom saisi lähteä mukaan. Olen sitä mieltä, että jos meillä tytöillä on vähänkin vaikutusvaltaa, meidän pitäisi käyttää sitä poikien hyväksi. Me emme saa mielistellä heitä ja tehdä itsestämme orjia ja heistä tyranneja. Näyttäkööt mihin kykenevät ennen kuin pyytävät meiltä mitään, ja antakoot meidän tehdä samoin. Silloin tiedetään kuka kukin on eikä tarvitse katua lopun ikäänsä.
— Hyvä, hyvä! huudahti Alice Heath, Nanin hengenheimolainen, joka oli valinnut elämänuran kuin järkevä nainen ainakin. — Meiltä odotetaan, että olisimme yhtä viisaita kuin miehet. Mutta miehiä on autettu kaikin tavoin jo sukupolvia sitten. Meidän on saatava samat mahdollisuudet kuin heillä on; katsotaan sitten muutaman miespolven jälkeen mihin me pystymme. Minä vaadin enemmän oikeuksia naisille!
— Taasko täällä raikuu vapauden sotahuuto, kysyi Demi kurkistaen juuri sillä hetkellä kaiteen läpi. — Nostakaa lippunne, minä annan teille kaiken tukeni. Mutta jos sinä ja Nan johdatte hyökkäystä, ei siinä kai apua tarvitakaan.
— Minä luotan sinun tukeesi, Demi, ja hälytänkin sinut jos jotakin sattuu, sillä sinulla on kunniantuntoa, sanoi Nan. — Minä pidän miehistä, jotka avoimesti tunnustavat, etteivät ole jumalia. Jos näkisitte heidät sairaina, tietäisitte millaisia he ovat.
— Älkää lyökö lyötyjä, vaan olkaa armeliaita ja tukekaa meitä, silloin me puolestamme siunaamme teitä ja uskomme teihin iankaikkisesti, pyyteli Demi kaiteen takaa.
— Me olemme ystävällisiä, jos te vain olette oikeudenmukaisia. En pyydä jalomielisyyttä, vain oikeudenmukaisuutta. Olin kerran viime talvena äänioikeuskeskustelussa ja sen joutavampaa ja mitättömämpää suunsoittoa en ole elämässäni kuullut. Ja nuo miehet olivat edustavinaan meitä. Minä tahdon edustajakseni järkeviä miehiä enkä pölkkypäitä, jos kerran en voi itse edustaa itseäni!
— Nan pitää vaalipuhetta. Höristäkää korvianne, huusi Tom levittäen sateenvarjon onnettoman päänsä suojaksi, sillä Nanin vakava ääni kuului kauas ja tämän liekehtivät silmät suuntautuivat puheen aikana sattumalta Tomiin.
— Jatka, jatka! Minä teen muistiinpanoja, lisäsi Demi ottaen esille kynän.