— On raskaampaa ja siksi myös kunniakkaampaa elää ja tehdä työtä sen puolesta. Miehet ovat aina valmiit kuolemaan meidän edestämme, mutta eivät tekemään meidän elämäämme elämisen arvoiseksi. Halpaa tunnetta ja huonoa logiikkaa! Saat mennä, kunhan et puhu pötyä. Kun kokous nyt on lausunut mielipiteensä, hajaannutaan, arvokkaan liikunnan hetki on koittanut. Iloitsen siitä, että vanha Plum on antanut maailmalle kuusi todellista miestä, ja toivon, että he pysyvät uskollisina Plumin periaatteelle, minne ikinä sitten joutuvatkaan. Nyt tytöt, älkää istuko vedossa, ja karttakaa te pojat kuumissanne jäävettä.
Nämä luonteenomaiset sanat lausuttuaan Nan luopui virastaan ja tytöt lähtivät nauttimaan niistä harvoista oikeuksista, joita heille oli suotu.
6
JÄÄHYVÄISSANOJA
Seuraava päivä oli sunnuntai, ja Plumfieldista lähdettiin suurella joukolla kirkkoon. Daisylla oli päänsärkyä ja Jo-täti jäi kotiin hänen seurakseen. Jo tiesi hyvin mistä särky johtui: taistelusta, jota tyttö kävi mielessään eronhetken lähestyessä.
— Daisy tietää minun toivomukseni, ja minä luotan häneen. Mutta pidä silmällä Natia ja anna hänen ymmärtää, ettei mikään lemmenleikki tule kysymykseen, tai muuten kiellän kirjeenvaihdon. Inhoan tällaista julmuutta, mutta Daisyn on ihan liian aikaista sitoutua millään tavalla, sanoi Meg-rouva. Hän kahisi parhaassa harmaassa silkissään odotellessaan Demiä, joka aina seurasi hurskasta äitiään kirkkoon sovittaakseen sen, ettei muuten täyttänyt tämän toiveita.
— Minä väijyn kaikkia kolmea poikaa kuin vanha ristilukki ja aion jutella perin pohjin jokaisen kanssa. He tietävät että ymmärrän heitä ja uskoutuvat kyllä minulle ennemmin tai myöhemmin. Sinä olet kuin palleroinen kveekkarinainen eikä uskoisi, että tuo iso poika on sinun poikasi, lisäsi Jo, kun Demi tuli kiiltäen pyhäpuhtauttaan aina kengänkärjistä pehmeään ruskeaan tukkaan saakka.
— Älä yhtään imartele, en minä sillä lauhdu sinun poikaasi kohtaan, vastasi Meg ja otti hymyillen vastaan hajuhernekimpun, jonka Demi hänelle toi. Napitettuaan huolellisesti kyyhkysenväriset hansikkaansa hän otti poikaansa käsipuolesta ja lähti nenä pystyssä kohti ajoneuvoja, joissa Amy ja Bess jo odottivat. Ja Jo huusi heidän jälkeensä ihan niin kuin mummolla oli ollut tapana:
— Tytöt, onko teillä siistit nenäliinat? Tutut sanat hymyilyttivät heitä kaikkia, ja kolme valkoista liinaa liehui, kun he ajoivat pois jättäen ristilukin odottamaan ensimmäistä kärpästään. Eikä hänen tarvinnut kauan odottaa. Daisy makasi sisällä kyyneliä vuodattaen, ja siksi Jo lähti kävelemään pihalle keltainen päivänvarjo levällään kuin mikäkin liikkuva sieni.
Dan oli mennyt pitkälle kävelymatkalle, ja Natin luultiin liittyneen hänen seuraansa, mutta hän tulla hiiviskelikin takaisin, sillä hänen oli tuona viimeisenä päivänä mahdotonta poistua hetkeksikään Daisyn lähettyviltä. Jo näki pojan ja viittasi tätä tukevalle puutarhapenkille vanhan jalavan alle, jossa he saattoivat rauhassa jutella pitäen silmällä tiettyä valkouutimista ikkunaa, joka oli puoliksi viiniköynnöksen peitossa.