— Täällä on hyvä ja viileä olla. En välitä mennä Danin kanssa — on niin lämmin, ja hän porhaltaa kuin höyrykone. Hän suunnisti suolle sisiliskojensa pariin, mutta minua ei haluttanut, sanoi Nat.
— Hyvä että tulit takaisin. Istu tähän, niin jutellaan oikein kunnolla. Meillä on molemmilla ollut niin kiire viime aikoina, etten taida olla läheskään selvillä sinun suunnitelmistasi, ja ne kiinnostavat minua kovasti, sanoi Jo.
— En oikein tajua, että lähden niin kauas, ehkä sen käsittää vasta merellä. Tämä on minulle suurenmoinen lahja, enkä tiedä kuinka voin ikinä kiittää teitä kaikkia siitä, mitä olette tehneet, sanoi Nat ääni värähtäen.
— Parhaiten kiität meitä tekemällä kaikkea mitä sinulta toivotaan ja odotetaan. Uusissa oloissa joudut moneen tulikokeeseen, ja sinun on luotettava vain omaan älyysi ja ymmärrykseesi. Tietysti teet erehdyksiä, niinhän me kaikki teemme — mutta älä anna omantuntosi vaieta äläkä heittäydy ajelehtimaan holtittomasti. Valvo ja rukoile, Nat. Sitä mukaa kuin kättesi taito kasvaa, anna järkesi myös viisastua, ja pidä sydämesi aina yhtä viattomana ja lämpimänä kuin nyt.
— Yritän kaikkeni, äiti Bhaer, koetan olla luottamuksen arvoinen. Musiikissa minä tiedän meneväni eteenpäin, se on selvää, mutta minä en ole mikään älypää. Ja mitä sydämeeni tulee, niin tiedät kyllä, että jätän sen tänne hyvään talteen.
Puhuessaan Nat tuijotti ikkunaa, ja hänen hiljaisista kasvoistaan näki, miten syvässä poikamainen kiintymys hänessä oli.
— Minä tahtoisinkin puhua siitä. Annat varmaan anteeksi minulle, vaikka olisinkin kova, sillä minä rakastan teitä molempia, sanoi Jo.
— Niin, puhutaan Daisysta. Tiedän vain, että minun pitää jättää ja menettää hänet. Minulla ei ole mitään toivoa — mutta en mahda mitään sille, että rakastan häntä missä ikinä olenkin, huudahti Nat niin uhmaisan ja epätoivoisen näköisenä, että Jo hämmästyi.
— Kuuntelehan, Nat. Kaikki me tiedämme, että Daisy pitää sinusta, mutta hänen äitinsä on toista mieltä, ja Daisy koettaa totella. Nuoret uskovat, ettei heidän mielensä voi muuttua, mutta niin vain käy useinkin, ja ani harvat kuolevat sydänsuruun. Jo hymyili muistellessaan muuatta toista poikaa, jota oli koettanut kerran lohduttaa, ja jatkoi sitten vakavana:
— Asia voi ratketa kahdella tavalla. Sinä löydät jonkun toisen jota rakastat, tai paljon todennäköisemmin, paneudut musiikkiisi niin, että odotat mielelläsi aikaa, jolloin teidän sopii selvittää asianne. Daisykin voi lähdettyäsi unohtaa sinut ja silloin hän on hyvillään, että olette vain ystäviä. Joka tapauksessa on viisainta, ettette tee mitään lupauksia. Näin olette molemmat vapaat ja voitte vuoden tai parin päästä tavata ja hymyillä rakkaudelle, joka ei auennut nupustaan.