— Haluaisin mielelläni oppia laulamaan, ja Pollyhan on mainio opettaja. Hän on kärsivällinen ja saa kaiken aina tuntumaan hauskalta. Toivottavasti hän saa tarpeeksi oppilaita ja pääsee heti hyvään alkuun, huomautti Maud.
— Milloin hän tulee? kysyi rouva Shaw, joka oli valmis auttamaan Pollya, vaikka olikin mielessään päättänyt, että Maudin oli saatava opetusta kaupungin hienoimmalta opettajalta.
— Ei hän sano sitä. Hän vain kiittää, kun pyysin häntä tulemaan meille kuten ennenkin, mutta sanoo ryhtyvänsä heti työhön ja pitävänsä edullisempana, että asettuu heti asumaan omaan pikku huoneeseensa. Eikö teistäkin tuntuisi oudolta, että Polly olisi täällä kaupungissa eikä asuisikaan meillä?
— Kyllä me vielä saamme hänet tänne. Pienikin huone maksaa, ja hän voi yhtä hyvin asua meillä vaikka opettaakin. Kerro hänelle minulta sellaisia terveisiä, sanoi herra Shaw.
— Tiedän ettei hän tule, sillä jos hän kerran on päättänyt olla itsenäinen, hän on sitä juurta jaksaen, vastasi Fanny ja rouva Shaw toivoi sitä hartaasti. Pikku soitonopettajaa saattoi kyllä auttaa, mutta ei ollut kovinkaan hauskaa pitää häntä asumassa luonaan.
— Teen kyllä parhaani hänen hyväkseen suosittelemalla häntä ystävilleni, ja hän menestyy varmaan, jos pitää aluksi vain pikku oppilaita. Jos hän vain aloittaa oikein, ottaa kyllin hyvän maksun ja saa muutamia hyviä nimiä, jotka hankkivat hänelle pääsyn hienoimpiin piireihin, en epäile hänen onnistumistaan, sillä minun täytyy tunnustaa, että Polly käyttäytyy kuin hienonmaailman nainen, huomautti rouva Shaw.
— Hän on mahdottoman vetävä pikku otus, ja minusta on hauskaa että hän asettuu kaupunkiin asumaan, vaikka olisikin mukavampaa, että hän oleskelisi täällä vain muuten ja huvittelisi eikä joutuisi antamaan kaikenmaailman tunteja, sanoi Tom laiskasti.
— Olen varma, että hän pitäisi suurena kunniana, jos saisi omistaa aikansa sinun huvittamiseksesi. Mutta hänellä ei ole varaa ylellisyyteen eikä hän välitä liehittelystä, joten on parasta että annat hänen olla rauhassa. Hän voi nauttia seurastasi vain silloin, kun hänen työnsä sallii, vastasi Fanny ivallisesti, kuten hänen tapanaan oli nykyisin.
— Sinusta, Fan, alkaa tulla oikea vanhapiika, kitkerä kuin sitruuna mutta kahta happamampi, tiuskaisi Tom ja katsoi sisareensa ylimielisesti.
— Hiljaa, lapset. Tiedättehän etten kestä riitelyä. Maud, anna minulle Shetlannin huivi ja pane tyyny selkäni taakse.