— Davenportit muuttivat tänne muutamia vuosia sitten, enkä minä muistanut heidän olemassaoloaan. Mutta kun tein suunnitelmiani, tiesin että minun täytyi saada pari kolme hyvää nimeä päästäkseni alkuun. Siksi kirjoitin ja kysyin rouva Davenportilta, tahtoiko hän auttaa minua. Hän tuli käymään meillä ja oli hyvin ystävällinen. Hän hankki minulle nämä oppilaat hyvän hyvyyttään.
— Mistä sinä olet oppinut noin paljon maallista viisautta, Polly? kysyi herra Shaw hänen vaimonsa hervahtaessa takaisin tuoliinsa ja ottaessa esille hajusuolansa, aivan kuin Pollyn ilmoitus olisi ollut liikaa hänen hermoilleen.
— Minä opin sen täällä, herra Shaw, vastasi Polly nauraen. — Ennen minusta suositukset ja sen sellaiset olivat epämiellyttäviä enkä pitänyt niitä niinkään arvoisina, mutta nyt olen viisastunut ja käytän mielelläni jossakin määrin hyväkseni niitä etuja, joita rehellisellä tavalla voin saada.
— Mikset antanut meidän auttaa itseäsi aluksi? Olisimme mielellämme tehneet sen, ehätti rouva Shaw sanomaan, sillä hän aivan paloi halusta päästä Pollyn suojelijaksi rouva Davenportin rinnalle.
— Tiedän kyllä, että olisitte auttaneetkin, mutta olette jo olleet niin ystävällisiä minulle, etten tahtonut vaivata teitä yritykselläni. Halusin päästä alkuun omin voimin. Sitä paitsi en tiennyt, olisitteko välittäneet suositella minua opettajana, vaikka pidättekin minusta tavallisena Pollyna.
— Totta kai olisimme, rakas Polly, ja nyt toivomme, että rupeaisit heti opettamaan Maudille somia laulujasi. Hänellä on kaunis ääni ja hän tarvitsee todellakin opettajaa.
Hymy häivähti Pollyn kasvoilla, kun hän kiitti uudesta oppilaastaan, sillä hän muisti ajan, jolloin rouva Shaw piti hänen somia laulujaan niin vanhanaikaisina, etteivät ne sopineet nuoren neidin ohjelmistoon.
— Missä sinä asut? kysyi Maud.
— Vanha ystäväni neiti Mills otti minut luokseen asumaan, ja minulla on oikein mukavaa. Äiti ei tahtonut minun asuvan missään täysihoitolassa, joten neiti Mills järjesti minut luokseen. Hän vuokraa huoneita kuten tiedätte, mutta minulle hän on luvannut myös päivällisen. Aamiaisen ja teen valmistan itse.
— Onko huoneesi kalustettu mukavasti? Emmekö voi lainata sinulle jotakin, kultaseni? Esimerkiksi nojatuoli tai pieni sohva ovat hyvään tarpeeseen, kun olet väsynyt, sanoi rouva Shaw osoittaen aivan yllättävää kiinnostusta Pollyn asioihin.