— Kuulehan, Polly. Tom on jo aikamies, kaksikymmenvuotias, ja hän vaatii että kohtelet häntä kunnioittavasti. Sitä paitsi hän on kihloissa ja hirmuisen olevinaan, puuttui puheeseen Maud, joka piti veljeään erittäin arvokkaana henkilönä.
— Kuka se pikku tyttö on? kysyi Polly, joka piti uutista leikkinä.
— Trix. Etkö sinä sitä tiedä? vastasi Maud aivan kuin koko maailman olisi pitänyt se tietää.
— Ihanko totta, Fan? Ja Polly kääntyi ystäväänsä tuiki hämmästyneenä
Tomin seisoessa mahtavan ja hajamielisen näköisenä.
— Unohdin kertoa siitä sinulle viime kirjeessä. Kihlaus julkaistiin vasta hiljan, emmekä me oikein pidä siitä, huomautti Fanny, joka itse olisi tahtonut ensin kihlautua.
— Älähän nyt, minä olen erittäin tyytyväinen kihlaukseen, ilmoitti rouva Shaw havahtuen horroksestaan.
— Polly ei tunnu oikein uskovan sitä. Enkö minä sitten näytä maailman onnellisimmalta mieheltä? kysyi Tom miettien mielessään, oliko vakava ilme Pollyn silmissä kenties sääliä.
— Et minusta, sanoi Polly hitaasti.
— No miltä hitolta sulhasmiehen pitäisi sitten näyttää? kivahti Tom melkein kiukkuisena huomattuaan, miten välinpitämättömästi Polly suhtautui suureen uutiseen.
— Sellaiselta, joka on oppinut välittämään jostakin toisesta enemmän kuin itsestään, vastasi Polly. Hänen kasvoilleen kohosi äkkiä puna ja ääni pehmeni, kun hän käänsi päänsä pois Tomista, joka oli kiireestä kantapäähän täysi keikari.