— Nyt sait Tomin nujerretuksi. Olen samaa mieltä kanssasi, Polly. En ole koskaan pitänyt Trixistä, ja toivottavasti koko kihlaus on vain poikamaista haaveilua, joka pian kuolee luonnollisen kuoleman, sanoi herra Shaw, joka väkisinkin oli vaipua raskasmielisyyteen, vaikka hänen ympärillään kävi lakkaamaton puheensorina.
Vaikka Shaw nuorempaa raivostutti, että hänen kihlaukseensa suhtauduttiin niin kevyesti, hän koetti näyttää välinpitämättömältä. Todettuaan yrityksen ylivoimaiseksi hän aikoi poistua huoneesta, mutta rouva Shaw huusi hänen peräänsä:
— Minne sinä menet, kultaseni?
— Tietysti Trixiä tapaamaan. Hyvästi, Polly, ja Thomas-herra poistui ja toivoi mielessään, että vaihtaessaan taitavasti kiihtyneen äänensävynsä alentuvaksi kylmäkiskoisuudeksi hän oli saanut ainakin yhden kuulijan tajuamaan, että piti Trixiä elämänsä aurinkona ja Pollya nenäkkäänä pikkutyttönä.
Jos hän olisi kuullut Pollyn naurun ja Fanin huomautukset, hänen vihansa olisi kuohunut yli äyräitten! Onneksi hän kuitenkin säästyi tältä koettelemukselta ja lähti matkaan toivoen, että Trixin keimailu saisi hänet unohtamaan Pollyn katseen, kun tämä vastasi hänen kysymykseensä.
— Voi, jospa tietäisit kuinka tuota poikaa on vedetty nenästä, aloitti Fan heti kun alaovi paiskahti kiinni. — Belle ja Trix koettivat kumpikin saada hänet pauloihinsa, ja ovelampi voitti. Sillä vaikka Tom onkin niin olevinaan, hän on kokematon kuin lapsi. Trixhän on jo kahdesti purkanut kihlauksensa, ja kolmannella kerralla hänet petettiin. Ja mitä melua hän piti! Se oli aivan mieletöntä! Mutta se taisi koskea sentään häneen aika kovasti, sillä hän ei enää liikkunut missään, laihtui ja kävi niin kalpeaksi ja kuultavaksi, että oli ihan surkean näköinen. Minun kävi häntä sääliksi ja hän kävi meillä aika usein, Tom otti tietysti hänet suojelukseensa, hänhän on aina heikkojen puolella ja se hänessä onkin hyvää. No niin. Trix näytteli hylätyn osaa oikein sievästi, antoi Tomin lohduttaa itseään ja käyttäytyi niin, että sai poika paran pyörälle päästään. Ja kun Tom tapasi Trixin eräänä päivänä itkemässä — hatun takia, joka ei pukenut häntä — Tom luuli tytön surevan herra Banksia, ja lohduttaakseen tuo pölkkypää otti ja kosi Trixiä. Muuta ei Trix halunnutkaan; hän nappasi Tomin heti, ja nyt poika on kiikissä, sillä uuden kihlauksensa jälkeen Trix on ollut yhtä iloinen kuin ennenkin, keimailee jokaiselle joka vain lähelle tulee ja pitää Tomia tulisilla hiilillä koko ajan. En tosiaan usko Tomin välittävän hänestä läheskään niin paljon kuin uskottelee. Mutta hän on Trixin kanssa satoi tai paistoi, ja paljon tarvitaan, ennen kuin hän tekee Banksin tempun.
— Tom parka! oli kaikki mitä Polly sanoi Fannyn kuiskuteltua tarinan hänen korvaansa sohvan nurkassa.
— Ainoa lohdutus on siinä, että Trix purkaa kihlauksen ennen kevättä. Sen hän teki aikaisemmillakin kerroilla ollakseen vapaa kesäkampanjaan. Ei Tom siitä murru, mutta minua suututtaa että hän rupesi narriksi pelkästä säälistä, vaikka hänessä on miestä enemmän kuin luulisikaan, enkä minä tahtoisi kenenkään kiusaavan häntä.
— Sinä kiusaat itse häntä, sanoi Polly hymyillen.
— Se on taas eri asia; hän on väliin ärsyttävä, mutta sittenkin minä melkein pidän hänestä. Toiset pojat ovat sellaisia typeryksiä, että olen kyllästynyt heihin, mutta kun Tom on hyvällä tuulella, hän on oikein mukava ja virkistävä.