— Minä tahdon nähdä ihan kaikki, sanoi Maud, kun tytöt olivat riisuneet hattunsa ja lämmittelivät käsiään.
— Saat varmasti, ja luultavasti taloudenpitoni huvittaa sinua.
Sitten Polly näytti valtakuntansa ja kaikilla kolmella riitti hauskaa. Iso piano vei niin suuren tilan, ettei huoneeseen sopinut minkäänlaista sänkyä. Mutta Polly näytti ylpeänä kukallisen nojatuolinsa salaisuuden. Sen selustan saattoi laskea alas, istuin voitiin korottaa ja sisällä olivat kaikki tyynyt ja peitot. — Näettekös, miten mukava tämä on. Sen saa päiväksi pois tieltä, sillä pari kolme oppilasta käy luonani, selitti Polly.
Haalistuneen maton päällä oli iloinen pikkumatto. Kiikkutuoli ja ompelupöytä olivat toisen ikkunan edessä, toista kierteli muratti varjostaen samalla ruokailunurkkausta. Kirjahylly oli kiinnitetty sohvan yläpuolelle, pari taulua seinille, ja iso kukkamaljakko täynnä syksyn lehtiä ja ruohoja kaunisti takanreunustaa. Huone oli vaatimaton ja pieni, mutta Polly oli tehnyt parhaansa saadakseen sen hauskaksi, ja se näytti jo kodikkaalta iloisen takkavalkean levittäessä valoaan, linnun visertäessä ja kissan kehrätessä matolla.
— Voi, miten sievää! huudahti Maud tullessaan suuresta komerosta, jossa Polly säilytti talouskapineitaan. — Niin hauska teenkeitin ja kasari, ja kahden hengen astiasto ja paljon herkkuja syötäväksi. Paahdetaan leipää teen kanssa, Polly. Anna minun paahtaa uudella paahtohaarukallasi.
Fanny ei ollut yhtä innostunut kuin sisarensa, sillä hän huomasi monta seikkaa, jotka kielivät köyhyydestä. Mutta Polly oli niin iloinen ja tyytyväinen pieneen asumukseensa, niin täynnä iloisia toiveita ja suunnitelmia, ettei Fan hennonut huomauttaa puutteellisuuksista eikä ehdottaa parannuksia, vaan istuutui mihin oli käsketty, ja nauroi ja jutteli toisten puuhatessa teetä.
— Nyt, tytöt, saamme maalaisaterian, sanoi Polly hääräillessään. — Tässä on oikeaa kermaa, ruisleipää, kotona leivottua kakkua ja omien mehiläispesiemme hunajaa. Äiti varusti minulle niin paljon herkkuja, että on hauska kun saan vieraita, sillä en millään jaksa yksin syödä kaikkea. Voitele paahtoleivät, Maudie, ja peitä ne. Sano heti kun kasari kiehuu, äläkä vain astu Niken päälle.
— Mikä mainio emäntä sinusta aikaa myöten tuleekaan, sanoi Fan katsellessaan miten sievästi ja näppärästi Polly kattoi pöydän.
— Tämä on hyvää harjoitusta, nauroi Polly, täytti pienen teekannun ja asettui istumaan pöydän ääreen niin emäntämäisin elein, että se oli vallan huvittavaa.
— Nämä ovat elämäni herkullisimmat kestit, huomautti Maud suu täynnä hunajaa, kun he olivat päässeet syömisen alkuun. — Minäkin tahtoisin tällaisen kauniin huoneen ja kissan ja linnun, jotka eivät söisi toisiaan suuhunsa, ja pienen sievän teenkeittimen. Saisin paahtaa leipääkin niin paljon kuin ikinä haluaisin.