— Erittäin jännittävää, sanoi Tom unisesti.
Maud huomasi, ettei aihe huvittanutkaan Tomia kuten hän oli luullut, ja kokeili uutta.
— Pollysta sinä olet komeampi kuin herra Sydney.
— Kiitoksia hyvin paljon.
— Minä kysyin häneltä, kumpi teistä on hänen mielestään kauniimpi, ja hän sanoi, että sinun kasvosi ovat kauniit, mutta herra Sydneyn hyvät.
— Käykö Sydney koskaan Pollyn luona? kysyi terävä ääni heidän takaansa. Ja vilkaistessaan olkapäänsä yli Maud näki Fannyn istuvan nojatuolissa ja lämmittelevän jalkojaan uunin edessä.
— En minä ole ikinä nähnyt häntä siellä. Hän lähetti kyllä eräänä päivänä joitakin kirjoja, ja Will kiusoitteli Pollya siitä.
— Entä mitä Polly teki? tiukkasi Fanny.
— Hän ravisteli Williä.
— Sepä vasta näytös! Ja vaikutti siltä kuin Tom olisi mielellään halunnut nähdä sen. Mutta Fanin ilme oli niin tuima, että Tomin pieni koira, joka iloisesti lähestyi Fania, laski häntänsä koipien väliin ja livahti pöydän alle.