— Mikä herkullinen tarjous. Tom ei ollut kadottanut entistä mieltymystään pähkinöihin, vaikka nykyään antautui enää harvoin nautinnolleen, koska pähkinöiden syömistä pidettiin epähienona. Niinpä hän alkoi nyt hyvällä halulla särkeä niitä ja pistellä poskeensa.
— Muistatko kun tulin ensimmäistä kertaa teille ja sinä annoit asemalta ajettaessa minulle pähkinöitä ja säikytit minut puolikuoliaaksi pelottamalla, että ajuri oli juovuksissa, sanoi Polly.
— Totta kai minä sen muistan, ja mäenlaskunkin, vastasi Tom nauraen.
— Entäs polkupyörä sitten! Sinulla näkyy olevan siitä vielä arpi.
— Ja sinä seisoit vieressä, kun haavaa ommeltiin. Olit rohkea tyttö,
Polly.
— Minä pelkäsin kyllä kauheasti, mutta tahdoin näyttää urhoolliselta, sillä sinä sanoit minua pelkuriksi.
— Sanoinko? Olisin sietänyt korvilleni. Minulla oli tapana härnätä sinua häpeämättömästi, mutta sinä olit aina niin kiltti ettet suuttunut.
— Minkä sille mahtoi, sanoi Polly. — Silloin kyllä ajattelin, että olit kamala, mutta taisin kuitenkin pitää kiusanteostasi.
— Hän oli tottunut siihen kotona, puuttui Will puheeseen ja nykäisi
Pollya korvantauskiharasta.
— Te pojat ette koskaan kiusoitelleet minua samalla tavoin kuin Tom.
Siksi kai se huvittikin minua. Kaikki uusihan aina viehättää.