Sillä aikaa kun Will etsi vaatekomerosta jalkineitaan ja Maud pakkasi kypsynyttä omenaa suureen rasiaan Polly käytti tilaisuutta hyväkseen ja sanoi Tomille hiljaa:
— Kiitoksia hyvin paljon, että olet ollut niin kiltti Willille.
— Varjelkoon, enhän minä ole tehnyt mitään. Hän on niin ylpeä, ettei anna auttaa itseään.
— Mutta autat kuitenkin ihan huomaamatta, kuten tänä iltanakin. Ja etkö luule minun tietävän, että tuo puku, jonka hän juuri on saanut, olisi maksanut paljon enemmän, ellei se olisi sinun räätälisi tekemä. Hän on vielä niin kokematon, ettei ymmärrä sellaisia asioita. Mutta tunnen kyllä sinun tapasi auttaa ylpeitä heidän tietämättään, ja kiitän sinua sydämestäni.
— Älä nyt joutavia! Mitä sinä tiedät räätäleistä ja yliopistoasioista, sanoi Tom niin hämillään kuin Polly olisi tavannut hänet pahanteosta.
— Enhän minä tiedäkään, mutta siksi juuri olenkin kiitollinen, että olet hyvä Willille. En välitä mitä sinusta kerrotaan, sillä olen varma ettet houkuttele Williä mihinkään kepposiin, vaan pidät häntä oikealla tiellä, minun tähteni. Sinä tiedät että olen menettänyt yhden veljen, ja Will on ottanut nyt Jimmyn paikan.
Pollyn silmät kostuivat, ja se sai Tomin lupaamaan pyhästi mielessään, että hän on Willin ystävä niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä ja pitää hänet oikealla tiellä Pollyn tähden, vaikka Tom tunsikin koko ajan, kuinka sopimaton oli sellaiseen tehtävään.
— Minä koetan parastani, hän vastasi puristaessaan sydämellisesti Pollyn kättä. Ja Polly näki Tomin katseesta, ettei ollut turhaan vedonnut tämän kunniantuntoon. Kokematon Will saisi tästä lähtien olla rauhassa kiusauksilta, joita Tom olisi saattanut aiheuttaa hänelle.
— Katsokaa, tämän minä annan äidille, että hän voi nauttia siinä pillerinsä. Hän varmasti pitää siitä ja on mielissään, että häntä on muistettu, sanoi Maud pukeutuessaan ja katseli hyvillä mielin omenalahjaansa.
— Olet kullanmuru, kun muistit äitiressua, sanoi Tom hyväksyvästi nyökäten.