— Hassuus näköjään pukee sinua. Jatka vain samoin, sanoi Tom tarkastellen Pollya, joka naurusuin lähti Fanin luo ja näytti pörrötukkaisena entistäkin sievemmältä. — Jos tuon tytön pukisi kunnolla, hänestä saisi lumoavan kaunottaren, lisäsi Tom hiljaa Maudille.
Polly kuuli sen ja päätti siinä silmänräpäyksessä tulla niin lumoavaksi kuin hänen varansa suinkin sallivat. — Yhdeksi ainoaksi illaksi vain, hän tuumi kurkistaessaan kaiteen yli ja huomattuaan ilokseen, että tanssi ja koiran takaa-ajo olivat karistaneet Tomista kaiken keikarimaisuuden.
Ystävykset joivat ylhäällä teetä, ja se tuntui Pollysta ylelliseltä. Sen jälkeen kumpikin asettui peilin eteen ja ryhtyi somistamaan itseään sydämensä halusta. Oli hauska katsella, kuinka tosissaan Polly sinä iltana pukeutui. Hän oli uskaliaalla tuulella ja avasi palmikon, jolla tavallisesti piti tukkansa, ja päästi tuuheat ruskeat kiharat valloilleen jättäen tarkoituksellisesti muutaman vaarallisen pikku kiehkuran ohimoille ja otsalle. Hän paneutui sydämestään sovittamaan kohdalleen pelastettuja kalvosimia ja kaulusta sekä pienen pientä muotitäplää juuri vasemman hymykuopan taakse. Tähän epätavalliseen pikku keikailuun hänet houkutteli melkein näkymätön naarmu, joka oli ilmestynyt poskeen. Valkeaan untuvareunaiseen viittaan verhouduttiin asiaankuuluvalla arvokkuudella ja sen kantaja liikehti peilin edessä harjoitellen aitoa bostonilaista kävelytapaa: vartalo etukumarassa, kyynärvarret taakse ja olkapäät eteen työntyneinä, askel notkahtelevan lipuva ja välillä hypähtävä. Mutta kun tuli hatun vuoro, Pollyn oli pidätettävä ihan hengitystään, kunnes se oli turvallisesti paikoillaan ja vaalea ruusu kukki hänen kiharalaineillaan. Fanista Polly oli kerrassaan hurmaava. Tällaisen menestyksen hetkenä Polly ei voinut olla lainaamatta vielä Fanin kultaista rannerengasparia ja valkoista viuhkaa, jossa oli peili keskellä.
— Voinhan panna ne taskuuni, jos tunnen olevani liian pyntätty, sanoi Polly napsauttaessaan rannerenkaat kiinni. Mutta leväytettyään pari kertaa viuhkaa, hänestä tuntui mahdottomalta luopua lainakoruista koko iltana, sillä niin kiehtovaa oli niiden kimallus.
Fanny lainasi hänelle myös kolminappiset käsineensä, ja nyt Polly oli täysin tyytyväinen. Ja kun Tom otti hänet vastaan huudahtaen hyväksyvästi: "Onpa sinussa silmänruokaa kerrakseen! Olet totisesti upea!" Polly tunsi, että hauskuus oli jo alkanut.
— Eikö Pollysta tulisikin ihastuttava morsian? sanoi Maud, joka tarkasteli molempia tyttöjä pohtien, ottaisiko isoksi tultuaan sinisen vai valkoisen viitan oopperaan lähtiessään.
— Tulisi totisesti! Saanen toivottaa onnea Sydneyn morsiamelle, lisäsi Tom ja astui lähemmäksi juhlallisesti kumartaen ja vilkaisten samalla ilkamoiden Faniin.
— Mene tiehesi! Kuinka sinä uskallat! huudahti Polly ja punastui tummemmaksi kuin ruusunsa.
— Jos aiomme oopperaan tänä iltana, meidän on aika lähteä. Vaunut ovat odottaneet jo kauan, tokaisi Fan ja purjehti huoneesta.
— Etkö pidä ajatuksesta, Polly? kysyi Tom, kun he yhdessä laskeutuivat portaita.