Heidän paikkansa olivat parvekkeella, ja tuskin he olivat istuutuneet, kun ihmeellisestä yhteensattumasta Sydney ja Fanin entinen ystävä Frank Moore kävivät istumaan juuri heidän taakseen.
— Senkin lurjus! Sinä järjestit tämän, kuiskasi Polly tervehdittyään naapureita ja huomatessaan Tomin kujeellisen ilmeen.
— Annan kunniasanani, ettei minulla ole tässä osaa eikä arpaa.
Vetovoiman syytä kaikki.
— Fan saattaa pitää siitä, mutta minä en.
— Hänpä näyttää jo alistuneen kohtaloonsa.
Kuten tosiaan olikin, sillä hän jutteli ja nauroi hilpeästi Frankin kanssa, kun taas Sydney tarkasteli salaa Pollya aivan kuin kummeksien, miten harmaasta toukasta oli voinut äkkiä kehittyä valkoinen perhonen. Mutta on tunnettu tosiasia, että vaatteet ovat varsin tärkeä tekijä monen naisen elämässä. Järkevinkään heistä ei voi olla välistä tunnustamatta, että saa monista iloista kiittää kaunista pukuaan, sievää kampaustaan tai hattua, joka korostaa kasvojen parhaita puolia ja saa mielen iloiseksi.
Vaikka Polly oli näissä asioissa varsin kokematon, hän tunsi olevansa nyt toisten mielestä tavallista viehättävämpi, mutta vaatimattomana arveli Tomin kohteliaisuuden, Sydneyn mielenkiinnon ja Frankin peittelemättömän ihastuksen johtuvan hatustaan tai oikeastaan untuvakauluksisesta viitasta, joka korotti vähäpätöisen musiikinopettajattaren hienojen naisten säätyyn.
Polly teki joskus pilkkaa moisista asioista, mutta tänä iltana hän hyväksyi arvelematta kaiken, hän suorastaan nautti siitä, antoi rannerenkaiden välkehtiä nuorten miesten edessä ja oli mielissään, kun oli heidän silmissään hauskannäköinen. Yhden seikan hän kuitenkin unohti, nimittäin sen, että hänen oma onnellinen mielialansa antoi hänelle suurimman viehkeyden. Tämä nuori, hilpeä sydämensä pohjasta huvitteleva tyttö oli jokaisen silmissä vastustamaton.
Musiikki, valaistus, hieno puku ja seura nostattivat Pollyn mielialaa ja hän käyttäytyi ja puhui toisin kuin oli koskaan ajatellut mahdolliseksi. Ei hän aikonut keimailla, mutta se luontui jotenkin ihan itsestään. Eikä hän mahtanut sille mitään, sillä kerran alettuaan hänen oli vaikea lopettaa, kun Tom vielä yllytti ja Sydney katseli häntä entistä ihastuneempana.
Polly jäljitteli keimailussaan hienoston tapoja, mutta niin huomaamattomasti, etteivät Trix ja kumppanit olisi edes tajunneet sitä. Vasta-alkajaksi hän osoitti kuitenkin tavallista suurempaa taitoa, ja sinä iltana hänelle selvisi, missä keimailun viehätys piili; hänestä tuntui kuin hän olisi yhtäkkiä saanut uuden lahjan, jota opetteli käyttämään täysin tietäen, että sen vaarallisuuteen kätkeytyi juuri päähoukutus.