— Eikä vanhaapiikaa, jos hän kerran on sievä ja kiltti. Muista se, äläkä kosta yhden pölkkypään syntejä koko miessuvulle, sanoi Tom nauraen Pollyn totisuutta.
— Polly-neidillä ei ole siitä pelkoa, lisäsi Sydney sen näköisenä, ettei mikään salaisuus ollut ilmeisesti vielä kalventanut Pollyn poskia.
— Tuolla on Clara Bird. En ole nähnyt häntä kuin kerran sen jälkeen kun hän meni naimisiin. Miten sievältä hän näyttää! Ja Polly kätkeytyi kiikarinsa taakse tuumien, että puhe oli kääntymässä melko henkilökohtaiseksi.
— Siinä tyttö, joka koetti aivan toisenlaista parannuskeinoa kuin se, mistä äsken puhuttiin. Hän rakasti Bellen veljeä, mutta tämä ei vastannut hänen tunteisiinsa, vaan lähti Intiaan pilaamaan terveyttään. Niinpä Clara meni naimisiin kaksikymmentä vuotta itseään vanhemman miehen kanssa ja lohduttautuu nyt sillä, että on kaupungin hienoimmin pukeutunut nainen.
— Siinäkö se syy olikin, sanoi Polly Tomin lopetettua kuiskuttelunsa.
— Mihin?
— Hänen väsyneeseen ilmeeseensä.
— En minä sitä huomaa, sanoi Tom tähysteltyään kiikarilla.
— Et tietenkään.
— Ymmärrän mitä tarkoitatte. Monella naisella on nykypäivinä samanlainen ilme, virkkoi Sydney Pollyn olan takaa.