Polly oli tervetuloa toivottaessaan istuttanut Fanin viereensä pieneen sohvaan ja hymyili niin tartuttavasti, ettei Fan voinut olla hymyilemättä takaisin.
— Poikkesin katsomaan, mitä sinä olet viime aikoina puuhannut. Olet ollut niin näkymättömissä, että aloin jo huolestua.
— Minun kiireeni ovat sellaisia, ettet sinä ole niistä erityisen kiinnostunut, vastasi Polly.
— Eivät soittotunnit ennen nielleet kaikkea aikaasi. Epäilen vähän, ettet ainoastaan anna, vaan saat itsekin opetusta, neitiseni, sanoi Fanny leikillisen vakavasti salatakseen todellisen levottomuutensa.
— Niin saankin, vastasi Polly.
— Missä aineessa? Rakkaudessako?
Pollyn poskille kohosi äkkiä puna, hän nauroi ja sanoi muuanne katsoen:
— Ei, ystävyydessä ja hyväntekeväisyydessä.
— Niinkö? Saanko kysyä, kuka sinua opettaa?
— Heitä on useampia kuin yksi, mutta neiti Mills etupäässä.