— Millaisena te sen näette? kysyi Rebecka vilkaisten Fannyyn terävä pilkahdus silmissään.
— En tiedä, onko se tarkoitettu pyhimykseksi vai muusaksi, jumalattareksi vai kohtalottareksi, mutta minä näen siinä kauniin naisen, joka on vain uljaampi, rakastettavampi ja vaikuttavampi kuin yksikään näkemistäni, vastasi Fanny verkalleen koettaen selittää, minkä vaikutuksen kuvapatsas oli tehnyt häneen.
Rebecka hymyili iloisesti ja Bess nyökäytti hyväksyvästi päätään, mutta Polly taputti käsiään ja sanoi:
— Osuit oikeaan, Fan! Tajusit yllättävän hyvin sen idean. Olen ylpeä siitä, että olit niin tarkkasilmäinen. Becky varmaan sallinee, että kerron sen tarinan, koska ymmärsit hänen ajatuksensa. Vähän aikaa sitten keskustelimme, millaiseksi naisten pitäisi tulla, ja Becky lupasi näyttää meille käsityksensä tulevaisuuden naisesta. Siinä hän nyt on, juuri sellaisena kuin äsken sanoit, ja samalla hän on todellinen nainen. Katso hänen kaunista otsaansa! Suu on samalla kertaa voimakas ja hellä, aivan kuin se voisi puhua sekä viisaasti että leperrellä lapsille ja suudella heitä. Emme osanneet vain päättää, mitä panisimme hänen käteensä sopivimmaksi tunnusmerkiksi.
— Antakaa hänelle vaaliuurna, sanoi uusi ääni. Ja vilkaistuaan taakseen he näkivät omituisen näköisen naisen istumassa sohvalla.
— Kiitos ehdotuksesta, Kate. Sen minä panen toisten tunnusmerkkien kanssa hänen jalkojensa juureen, sillä aion sijoittaa sinne neulan, kynän, paletin ja luudan ilmaisemaan hänen erilaisia taipumuksiaan, ja vaaliuurna saa näyttää, että hän on ansainnut oikeuden käyttää niitä. Mitä kuuluu? Ja Rebecka ojensi vastatulleelle savisen kätensä, jota tämä sydämellisesti pudisti.
— Suuria uutisia, tytöt! Anna matkustaa Italiaan! huudahti Kate ja heilutti hattuaan ilmassa kuin koulupoika.
— Loistavaa! Kuka hänet kustantaa? Onko hän saanut perinnön? Kerro nyt kaikki mitä tiedät, huusivat tytöt ja kokoontuivat puhujan ympärille.
— Se on loistavaa. Joskus sattuu onnenpotku, ja Anna on tosiaan ansainnut sen. Kuten tiedätte, Anna on aina halunnut matkustaa, tehnyt työtä ja toivonut otollista tilaisuutta, mutta turhaan, kunnes neiti Burton keksi äkkiä pyytää hänet muutamiksi vuosiksi kanssaan Italiaan. Ajatelkaa, mikä onni Annalle, miten suuri hyöty hänellä siitä on, ja kuinka se virkistää häntä. Mutta parasta oli se rakastettava tapa, jolla tarjous tehtiin. Neiti Burton pyytää häntä vain seurakseen ystävänä, ja Anna on tietysti valmis menemään vaikka tuleen hänen puolestaan. Eikö olekin hienoa?
Teki hyvää nähdä, kuinka sydämellisesti tytöt ottivat osaa toverinsa menestykseen. Polly tanssi ympäri huonetta, Bess ja Becky syleilivät toisiaan ja Kate nauroi kyynelet silmissä. Yksinpä Fannykin tunsi mielihyvää ystävällisen tarjouksen johdosta.