— Kuka hän on? kuiskasi Fan Pollylle, joka oli lyyhistynyt nurkkaan.
— Hän on kirjailija Kate King. Hyvänen aika, miten epäkohtelias olen, kun en esitellyt sinua! Kate, tässä on Fanny Shaw, eräs ihailijoistasi ja minun hyvä ystäväni, sanoi Polly esitellen Fannyn, joka katseli nukkavierua naista yhtä kunnioittavasti kuin jos tämä olisi verhoutunut samettiin ja näädän nahkaan; Kate oli kirjoittanut sattumalta onnistuneen kirjan, joka oli juuri silloin muodissa.
— Nyt on lounasaika, tytöt, ja minä toin eväät mukanani, sillä on paljon hauskempi syödä yhdessä. Painakaa puuta ja aloitetaan kemut, sanoi Kate ottaen pussistaan appelsiineja ja muutamia isoja luumutorttuja.
— Meillä on sardiineja, keksejä ja juustoa, sanoi Bess ja tyhjensi pöydän tuota pikaa.
— Odottakaa hetkinen, niin minäkin tuon osani, sanoi Polly, heitti päällysnutun hartioilleen ja juoksi läheiseen ruokatavarakauppaan.
— Te tietysti kauhistelette tällaista ateriaa, neiti Shaw, mutta kuvitelkaa olevanne huviretkellä älkääkä kertoko kenellekään, miten hirveitä asioita näette meidän tekevän, sanoi Rebecka puhdistaen palettiveistä murattiruukun laitaan Katen levitellessä juhlapöytään sekalaisia lautasia ja pari litteää näkinkuorta.
— Juodaan kahvia ruoan jälkeen. Bess, pane pannu tulelle ja kuori maito, lisäsi Becky järjestellessään kuppeja, mukeja ja merkillisen näköistä pikku maljakkoa vierailleen juoma-astioiksi.
— Tässä on pähkinöitä, hedelmähilloa ja kakkua. Fan pitää kaikesta makeasta, ja onhan meillä oltava hienot tarjoukset, kun on kerta vieraitakin, sanoi Polly rynnätessään ulkoa ostoksineen.
— Kas niin, hyvät neidit, olkaa hyvät ja pitäkää huolta itsestänne. Älkää välittäkö, vaikkeivät lautaset riitäkään. Tarttukaa vain sardiineja pyrstöstä ja pyyhkikää sormenne näihin ruskeihin paperilautasliinoihini, sanoi Kate ja näytti esimerkkiä niin hyvällä ruokahalulla, että toiset seurasivat sitä riemumielin.
Fanny oli ollut monilla hienoilla lounailla, mutta ei koskaan näin hauskoilla kuin nämä lystikkäät ateljeekestit olivat. Niissä vallitsi niin viehättävä taiteellinen vapaus ja leppoisan iloinen tunnelma, että hän tunsi olevansa heti kotonaan. Toisten jutellessa suunnitelmistaan, toiveistaan, menestyksistään ja pettymyksistään hän oli hiljaa ja kuunteli niin kiinnostuneena kuin romanttisia kertomuksia konsanaan. Hän oli näet sukeltanut kokonaan uuteen maailmaan, ja nämä tytöt tuntuivat olevan aivan eri rotua kuin ne, joiden elämän täytti pukeutuminen, lörpöttely, huvittelu tai ikävystyminen. Ja kuitenkin he olivat täynnä intoa, leikkimieltä ja nuoruutta. Mutta elämänilossaankin he säilyttivät aina päämääränsä, joka näytti jalostavan heidän naisellisuuttaan, antavan heille erityistä voimaa ja tyydytystä ja innostavan heitä uusiin ponnistuksiin.