Fanny oli juuri siinä mielentilassa, että tajusi tällaisen elämänasenteen arvon, sillä hän oli alkanut havahtua ja tunsi ensimmäistä kertaa tyytymättömyyttä itseensä ja omaan tarkoituksettomaan oleiluunsa. — Miesten täytyy kunnioittaa tuollaisia tyttöjä, hän ajatteli, ja rakastaakin heitä, sillä itsenäisyydestään huolimatta he ovat naisellisia. Olisipa minullakin samanlainen elämäntaito, kun se kerran vaikuttaa noin edullisesti. Se on kehittänyt Pollyakin, niin että hänen seuransa kiinnostaa Sydneytä ja kaikki ihmiset pitävät hänestä. Rahalla en voi sellaista hankkia vaikka olisin kuinka sen tarpeessa.
Näissä ajatuksissa Fanny kuunteli toisten naisellisen innostunutta ja avomielistä keskustelua, joka hyppelehti aiheesta toiseen käsitellen milloin taidetta, milloin kodinhoitoa tai pukuhuolia, ja kuivimmat ja ikävimmätkin asiat näyttivät saavan kielen kannat irtoamaan.
— Onko uusi kirjasi mennyt hyvin kaupaksi? kysyi Polly uneksien appelsiiniaan.
— Paremmin kuin ansaitsisikaan. Lapset, kavahtakaa kansan suosiota! Se on vain harhaa ja petosta ja pöyhistää turhaan ihmisiä, varsinkin meitä naisia. Se sokaisee silmät virheiltä, panee ihmisparan yliarvioimaan vähäiset voimansa, se on oikukas, ja juuri kun on päässyt sen huumaavaan makuun, se pettääkin äkkiä, niin että jää haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla, ja Kate antoi pontta sanoilleen lävistämällä sardiinin kynä veitsellä ja hotkaisemalla sen suuhunsa.
— No, sinua se ei taida pilata. Olet tehnyt työtä ja odottanut niin kauan, että isokin suosion annos on sinulle vain parahiksi, sanoi Rebecka ja antoi Katelle kukkuralusikallisen hilloa aivan kuin olisi halunnut lisätä mahdollisimman paljon makeutta hänen elämäänsä, joka ei suinkaan aina ollut helppoa.
— Milloin te tytöt puratte yhtiönne? kysyi Polly, joka oli kiinnostunut kaikkien kuulumisista.
— Emme me purakaan. George tietää, ettei saa meistä toista ilman toista, eikä ole ehdottanut sellaista. Minun kodissani on aina tilaa Beckylle, vastasi Bess.
— Näetkös nyt. Näitä ystävyksiä mielitietty ei ainakaan erota, kuiskasi Polly Fannylle. — Bess aikoo naimisiin keväällä, ja Becky jää asumaan hänen luokseen.
— Muistaessani, Polly! Minulla on muutamia pääsylippuja. Saan niitä tämän tästä, mutta koska en välitä niistä, jaan ne mielelläni teille virkeille nuorille. Nämä liput ovat veistosnäyttelyyn ja ne saa Becky. Ja sinä, musiikin harrastaja, saat nämä konserttiliput.
Katen jaellessa lippuja Fanny tarkasteli häntä ja ajatteli mielessään, koittaako joskus sellainen aika, että naiset voisivat ansaita edes vähän rahaa ja menestystä maksamatta yhtä kallista hintaa kuin Kate, joka näytti sairaalta, väsyneeltä ja liian aikaisin vanhentuneelta. Sitten Fannyn katse kääntyi keskentekoiseen luonnokseen ja hän sanoi: