Sitten hän palasi taas pohdiskeluihinsa:
— Ellei hän tajua vihjettäni, minun on turvauduttava tehokkaampiin lääkkeisiin, sillä en tosiaan tahdo kärjistää asiaa, vaikka kieltämättä olisi houkuttelevaa saada sellainen saalis pauloihin jo pelkän jännityksen ja kunnian vuoksi. Hyi, häpeä jo Polly! Mitähän äiti sanoisi jos tietäisi ajatukseni? Minä kyllä kirjoittaisin hänelle ja kertoisin huolistani, jos siitä olisi yhtään hyötyä. Mutta hän vain huolestuisi. Eihän minulla sitä paitsi ole oikeutta kertoa Fanin salaisuuksia, ja omiani häpeän kertoa. Ei, jätän äidin rauhaan ja hoidan itse asiani. Fan luultavasti sopii hänelle loistavasti. Sydney on tuntenut hänet syntymästä asti, ja hänellä on Faniin suuri vaikutusvalta. Rakkaus kehittäisi Fania hyvään suuntaan, ja olisi vahinko, jos hän menettäisi mahdollisuutensa vain sen vuoksi, että Sydney sattui tapaamaan minut. Fan taitaa ihan vihata minua, mutta näytän hänelle, että se on turhaa. Autan häntä parhaani mukaan, sillä hän on ollut minulle kiltti enkä koskaan unohda sitä. Tehtävä on tosin arkaluontoinen, mutta ehkä sentään onnistun siinä. Yritän ainakin, ettei tule omantunnon syytöksiä, jos asiat kääntyisivätkin toisinpäin.
Maanantaina Polly aloitti arkaluonteisen tehtävänsä. Hän ei nyt mennytkään oppilaittensa luo puistotietä ja mukavia katuja pitkin, vaan kiertoteitse syrjäkujia ja pääsi tapaamasta herra Sydneytä, joka viime aikoina omaksumaansa tapaan saapui aikaisin kotiin päivälliselle ja näytti pettyneeltä, kun ei nähnyt matkalla vaatimattoman päähineen kehystämiä iloisia kasvoja. Kuljettuaan kiertoteitä ja varottuaan huolellisesti menemästä Shaw'lle vastaanottoaikoina Polly ei nähnyt koko viikkoon herra Sydneytä, joka tietenkään ei tullut tapaamaan häntä neiti Millsin luo. Koska Minniekin sattui olemaan sairaana sillä viikolla eikä saanut soittotunteja, Syd-eno kadotti viimeisenkin toivonsa ja oli sen näköinen kuin päivä olisi äkkiä lakannut paistamasta hänelle.
Koska Polly ei suinkaan ollut täydellinen olento, kiusaus ahdisti häntä monta kertaa sen viikon aikana, sillä karttelun alkujännittävyyden haihduttua hän alkoi kaivata hauskoja pikku tapaamisia, jotka olivat antaneet romanttista hohtoa hänen yksitoikkoisiin työpäiviinsä. Hän piti paljon herra Sydneystä, sillä tämä oli ollut alusta alkaen kiltti ja ystävällinen hänelle ja hän muisteli vieläkin kiitollisena, miten ritarillinen Sydney oli ollut silloista pikkutyttöä kohtaan.
Polly tuskin pani suurtakaan painoa hänen varallisuuteensa, etevyyteensä ja yhteiskunnalliseen asemaansa, vaikka ne epäilemättä merkitsivätkin hänelle enemmän kuin hän aavisti. Sen sijaan häntä ihastutti se selittämätön ominaisuus, jonka naiset helposti huomaavat miehissä, joilla on ollut hyvä ja viisas äiti. Se viehätti Pollya erityisesti, sillä hän huomasi pian, ettei Sydney näyttänyt tätä luonteensa puolta kaikille. Useimpia tyttöjä kohtaan hän käyttäytyi kuten muutkin miehet, kenties vain hiukan kohteliaammin, koska kunnioitti luonnostaan naisia. Mutta Fannylle ja Pollylle hän paljasti kodikkaat, hyvät ominaisuutensa, jotka viehättävät naisen sydäntä enemmän kuin jättiläisannos kylmää älyä tai maailmanviisautta.
Polly oli tavannut hänet usein vieraillessaan Shaw'n perheessä, jossa Sydney oli hyvä tuttu, koska hänen äitinsä oli vanhan rouva Shaw'n läheinen ystävä. Mutta Polly ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi Sydneytä Fannyn ihailijana eikä liioin omanaan, koska tämä oli kuutta tai kahdeksaa vuotta heitä vanhempi ja omaksui joskus vieläkin yhtä opettajamaisen sävyn kuin aikaisempina vuosina. Viime aikoina hänen käytöksensä oli muuttunut, etenkin Pollya kohtaan, ja se miellytti Pollya enemmän kuin hän tahtoi itselleen tunnustaa. Hän tiesi Sydneyn ihailevan hänen musikaalisuuttaan ja itsenäisyyttään ja viihtyvän hänen seurassaan. Mutta kun Sydneyn käytös alkoi osoittaa lämpimämpiä tunteita kuin ihailu, Polly ei voinut olla huomaamatta, että eräs elämän hyvistä lahjoista lähestyi häntä päivä päivältä, ja hän alkoi kysellä itseltään, saattoiko hän vilpittömin mielin ottaa sen vastaan ja palkita antajan.
Aluksi hän luuli pystyvänsä siihen, mutta pahaksi onneksi sydän on niin vastahakoinen kapine, ettei se aina tottele järkeä tai tahtoa eikä osoita edes kiitollisuutta. Polly piti herra Sydneytä läheisenä ystävänään, mutta ei tuntenut häntä kohtaan hiukkaakaan rakkautta, jolla yksin voi maksaa toisen rakkauden. Sitten hän rupesi uskottelemaan, että hänen oli perheensä vuoksi tartuttava onnen antimiin ja unohdettava itsensä. Mutta häntä ei tyydyttänyt tällainen väärä uhrautumisen ajatus, koska hän ei kuulunut niihin nykyajan tyttöihin, jotka oli kasvatettu uskomaan, että heidän ensimmäinen velvollisuutensa oli hyvä naimiskauppa seurauksista välittämättä. Pollyn periaate oli varsin yksinkertainen: Jos en rakasta häntä, minun ei liioin pidä mennä hänen kanssaan naimisiin, varsinkaan kun rakastan toista, olipa vastassani sitten millaisia vaikeuksia tahansa.
Jos Polly olisi lukenut ranskalaisia romaaneja yhtä paljon kuin toiset tytöt, hänestä olisi voinut olla mielenkiintoista mennä naimisiin Sydneyn kanssa ja murehtia salaa onnetonta kohtaloaan kuten romanttinen sankaritar konsanaan. Mutta Pollyn kasvatus oli siinä suhteessa lyöty laimin, ja epäröityään pitkään hän oli päättänyt, kuten useimmat naiset vastaavassa tapauksessa, odottaa ja katsoa.
Keksittyään nyt Fannyn salaisuuden hän huomasi, että jotain oli tehtävä; hänen ei auttanut enää rauhassa odottaa ja katsoa, koska se teki Fannyn onnettomaksi. Tähän loppui hänen epäröintinsä eikä hän enää koskaan sen illan jälkeen antanut periksi kiusaukselle, niin paljon kuin se houkuttelikin häntä, kuten olisi houkutellut ketä tahansa nuorta tyttöä, jossa on hitunenkaan ikuista Eevaa. Niinpä hän päivästä toiseen laahusti ikäviä syrjäkatuja ja ikävöi päivänpaisteista puistikkoa ja kasvoja, jotka aina kirkastuivat hänet nähdessään.
Lauantaina Polly lähti tapansa mukaan käymään Beckyn ja Bessyn luona, mutta ei malttanut olla matkan varrella poikkeamatta Shaw'lla jättääkseen Fannylle pienen käärön, vaikka tiesikin että talossa oli parhaillaan vierailuaika. Astuessaan sisään ja aikoessaan kipaista yläkertaan tervehtimään Fannyä, mikäli tämä sattuisi oleminaan yksin, hän huomasi kaksi miesten hattua hallin pöydällä.