— Mitä sinä olet puuhaillut viime aikoina? kysyi Fan muina miehinä.
— Liehunut entiseen tapaan. Entä mitä sinulle kuuluu? vastasi Polly. Hän tiesi jotakin olevan tulossa ja oli melkein iloinen, että kohta kaikki olisi ohi.
— Ei mitään erityistä. Trix kohtelee Tomia häpeällisesti ja Tom alistuu siihen kuin lammas. Minä olen kehottanut häntä purkamaan kihlauksen päästäkseen koko jutusta, mutta hän ei tahdo, koska Trixiä on jo kerran petetty, ja se on Tomista halpamaista.
— Ehkä Trix itse purkaa kihlauksen?
— Aivan varmasti, heti kun vain joku parempi ilmaantuu näköpiiriin.
Mutta Trix alkaa vanheta, enkä yhtään ihmettele, vaikka hän pitäisi
Tomin sanasta kiinni pelkkää häijyyttään ellei muuten.
— Tom parka, mikä kohtalo! surkutteli Polly saamatta kuitenkaan ääneensä sitä leikillistä sävyä, jota oli tarkoittanut. Peittääkseen epäonnistumistaan hän naurahti ja jatkoi kiireesti: — Jos sanot Trixiä vanhaksi jo kolmenkolmatta ikäisenä, niin mitä me sitten olemmekaan viisikolmattavuotiaina?
— Joutavaa hyllylle varastoitua tavaraa! Minusta alkaakin jo tuntua siltä, koska en saa enää osakseni puoliakaan entisestä huomiosta, ja eräänä iltana kuulin Maudin ja Gracen keskustelevan, miksi vanhat tytöt eivät pysy kotona ja anna heille tilaa.
— Miten Maud jaksaa?
— Mainiosti, mutta hänellä on niin kummallinen maku ja merkillisiä ajatuksia, että olen aivan huolestunut. Hän häärii mielellään keittiössä ja vihaa lukemista ja sanoi Vincentien kuullen, että hänestä olisi hirmuisen hupaisaa kierrellä kerjuulla pussi kädessä, jotta näkisi mitä saisi siihen.
— Minnie halusi kerran olla kyyhkynen, jotta saisi pulikoida rapakossa eikä tarvitsisi pitää kalosseja.