— Tosiaan! Milloin hänen enonsa mahtaa palata? kysyi Fanny malttamattomasti tarttuen riemastuneena Pollyn tarjoamaan tilaisuuteen.
— En tiedä.
— Etkä taida välittääkään, senkin kovasydäminen olento.
— Mitä oikein tarkoitat?
— Enhän minä ole sokea, rakas Polly, eikä Tom liioin. Kun herrasmies lähtee äkkiä vierailulta ja syöksyy nuoren naisen perään ja kun hänet sitten nähdään puiston rauhallisimmassa nurkkauksessa pitelemässä samaisen naisen kättä ja kun tämä herrasmies sitten lähtee välittömästi matkalle, silloin me kyllä tiedämme mitä se merkitsee, ellet sinä tietäisikään.
— Tahtoisinpa kuulla, kuka tämän kauniin jutun on keksinyt? tiukkasi
Polly Fannyn pysähtyessä hengästyneenä.
— Älä nyt teeskentele, Polly, vaan kerro kiltisti, kosiko hän sinua?
— Ei, ei hän kosinut.
— Luuletko, että hän aikoo kosia?
— Tuskin hän ikinä sanoo minulle enää sanaakaan.