— Jokin painaa sinua, Polly, mutta mikä? Luota minuun, niin kuin minäkin sinuun, sanoi Fan hellästi. Kylmyys, jota hän tosin oli koettanut salata Pollylta, oli sulanut äkillisessä päivänpaisteessa, jonka hän oli saanut lahjaksi.
— Luotatko aina? kysyi Polly nojautuen eteenpäin. Hän toivoi hartaasti voittavansa takaisin entisen kiintymyksen ja luottamuksen, jotka olivat liian arvokkaat vaihdettaviksi ohimenevään mieltymykseen tai hedelmättömään 'pyydystämisen' kunniaan. Fan ymmärsi nyt koko asian ja heittäytyi Pollyn syliin ja sanoi kiitollisuudesta itkien:
— Voi, Polly kiltti! Teitkö sinä sen minun tähteni? Polly rutisti häntä lujemmin ja sanoi lempeästi:
— En halunnut, että joku ihailija rikkoisi ystävyytemme, mikäli se minusta riippuisi.
15
KUPERKEIKKOJA
Tullessaan Shaw'lle eräänä iltapäivänä Polly tapasi Maudin istumassa portailla huolestuneen näköisenä.
— Voi, Polly, hauska että tulit! huudahti Maud ja ryntäsi avosylin häntä vastaan.
— Mikä hätänä, kultaseni?
— En tiedä. Jotain kauheaa on varmasti tapahtunut, sillä äiti ja Fan istuvat ylhäällä itkemässä, isä on sulkeutunut kirjastoon ja Tom raivoaa kuin peto ruokailuhuoneessa.