— Mitä sinä tarkoitat?
— Että Fan tai pikemminkin sinä ensin valmistelisit häntä. Minä en millään voi heti pamauttaa hänelle koko totuutta.
— Sinä siis lähettäisit minut kertomaan? sanoi Polly huuliaan nyrpistäen ja katsoi Tomiin niin, että tämä olisi nähnyt hänen sinisten silmiensä säihkyvän, ellei olisi seissyt selin ikkunan ääressä.
— Niin juuri, koska hän niin pitää sinusta, vastasi Tom hitaasti. — Me kaikki luotamme sinuun, olet kuin perheenjäsen, joten se tuntuisi ihan luonnolliselta. Kerrot vain, että minut on erotettu tai mitä parhaaksi näet. Sitten minä tulen sisään ja asia on selvä.
Polly nousi ja meni ovelle sanaakaan sanomatta. Tom näki vilaukselta hänen kasvonsa ja kysyi hätäisesti:
— Eikö se ollutkaan sinusta hyvä ajatus?
— Ei.
— Miksei? Etkö usko että hänestä olisi mukavampaa kuulla uutinen taitavasti tarjottuna eikä minun töksäyttämänäni?
— Minä tiedän isäsi mieluimmin näkevän, että hänen oma poikansa kertoo totuuden kuin mies eikä lähetä tyttöä esittämään asiaa, jota itse pelkää kertoa.
Tom hämmästyi tästä purkauksesta, aivan kuin olisi äkkiä saanut korvapuustin. Vilkaistuaan Pollyn kiihtyneisiin kasvoihin hän näytti vasta tajuavan, että oli oikeastaan aikonut kätkeytyä tämän selän taakse.