— Sehän se masentaakin! Juuri kun minun pitäisi olla hänen tukensa ja turvansa, annankin hänelle taakaksi omat velkani ja häpeäni, eikä hän sano moitteen sanaa. Minä en kestä sitä! Ja Tomin ääni laski taas, Polly oli kuulevinaan nyyhkytystä, joka pyrki esille, vaikka Tom miehekkäästi yritti tukahduttaa sen.
Tomin nyyhkytys tuotti Pollylle enemmän tuskaa kuin kymmenet vararikot ja erottamiset. Hänen oli mahdotonta olla laskematta kättään hellästi Tomin hiuksille ja samalla hän ilokseen huomasi, miten ruskeiksi hänen kiharansa olivat muuttuneet ja miten pehmeitä ne olivat. Murheestaan huolimatta hän sillä hetkellä tunsi iloa, sillä hänet oli luotu lohduttamaan; ja tarvinnee tuskin mainita, että hän rakasti Tom-heittiötä koko sydämestään. Hän myönsi, että se oli nurinkurista mutta auttamatonta, eikä hän voinut ymmärtää eikä selittää tunnettaan. Hän vain tiesi rakastavansa Tomia tämän vioista huolimatta ja vaikka Tom ei välittänyt hänestä ja oli sitä paitsi kihloissa.
Polly oli oppinut rakastamaan Tomia sinä kesänä, jolloin tämä vieraili Pollyn kotona. Se tapahtui ennen kuin Trix nappasi hänet. Kun Polly sitten kuuli uutisesta, hän ei voinut heti lakata rakastamasta, vaikka velvollisuudesta koettikin. Trixin ja Tomin kihlaus oli yhtä farssia, ja vaikka hän ei ottanut koskaan sitä oikein vakavasti, hän kätki visusti omat tunteensa ja yritti unohtaa ne toivoen samalla rakkautensa joko kuolevan kokonaan tai saavan lopulta oikeuden elää. Ei hän oikeastaan ollut kovin onnetonkaan, sillä oikea kärsivällisyys, työ ja terve järki ojensivat auttavan kätensä ja toivo antoi uutta voimaa. Mutta milloin joku sattui sanomaan, että Trix ei luovu Tomista tai että Tom välitti Trixistä enemmän kuin luultiinkaan, Pollyyn koski kipeästi, ja hänestä tuntui ettei voisi kestää sitä. Mutta aina hän huomasi kestävänsä.
Nytkään Polly ei voinut olla tuntematta myötätuntoa tätä suuresti rakastamaansa hairahtuvaa huimapäätä kohtaan eikä voinut olla elättelemättä vähäistä toivoa mielessään. — Jos Trix halusi vain Tomin rahoja, hän voisi nyt hylätä Tomin, kun tämä on pennitön. Mutta minä sen sijaan rakastan Tomia entistä enemmän kun hän on köyhä.
Kun näin lämpimät tunteet täyttivät Pollyn sydämen, ei ollut kumma, että hänen kädellään oli rauhoittava vaikutus ja pari sipaisua riitti tyynnyttämään Tomin hartiat. Niiskutuksen hiljennyttyä saattoi päätellä, että kaikki olisi ollut taas hyvin, jos Tom vain kenenkään näkemättä olisi voinut kuivata kyynelensä.
Polly tuntui arvaavan Tomin ajatukset, sillä työntäessään puhtaan nenäliinan tämän puoliavoimeen kouraan hän sanoi:
— Nyt minä menen isäsi luo. Hän sipaisi hyvästiksi Tomin päätä niin lohduttavasti, että Tom toivoi sipaisun toistuvan.
Kun hän hallissa pysähtyi hetkeksi rauhoittaakseen mieltään, kutsui
Maud häntä yläkerrasta. Ajatellen että naiset saattoivat tarvita
häntä vielä kipeämmin kuin miehet, hän juoksi yläkertaan ja tapasi
Fanin huoneessaan odottamassa.
— Äitirukka nukahti pelkästä uupumuksesta. Voimme jutella täällä häiritsemättä häntä, sanoi Fan ottaen ystävänsä vastaan niin tyynenä, että Polly aivan hämmästyi.
— Antakaa minunkin tulla, en minä häiritse teitä. On kurjaa, kun minut työnnetään vain ovesta ulos ja joka puolella itketään ja jutellaan lukkojen takana enkä minä tiedä mistään mitään, pyysi Maud rukoilevalla äänellä.