He keskustelivat siellä pitkään, sillä yhteinen huoli näytti lämmittävän ja vahvistavan perheenjäsenten välistä rakkautta ja luottamusta. Ja kun herra Shaw selitti nuorille helppotajuisesta miten hänen liikeasiansa olivat sotkeutuneet, jokainen soimasi itseään, kun oli elänyt niin huolettomasti pilvien kerääntyessä ja antanut isäparan ottaa yksin vastaan rajuilman. Mutta nyt kun salaman iskettyä oli toinnuttu ensi säikähdyksestä ja havaittu, ettei se ollutkaan tappanut, he alkoivat vararikosta puhuessaan tuntea pelonsekaista helpotusta ja kiihtymystä, rohkaisivat toisiaan ja olivat erittäin ystävällisiä, kuten ihmiset, jotka äkillinen sadekuuro pakottaa etsimään suojaa saman katon alta.
Se oli vakava keskustelu, mutta ei sentään murheellinen, sillä lasten yllättävä myötätunto lohdutti suuresti herra Shaw'ta. Yrittäessään isänsä vuoksi pysyä reippaalla mielellä lapset huomasivat, että romahduksen saattoi kyllä kestää. Silloin tällöin he nauroivatkin, sillä tietämättömyydessään tytöt esittivät hassuja kysymyksiä ja Tom yhtä hullunkurisia ja epäliikemiesmäisiä suunnitelmia. Ja Maudkin nauratti heitä sanoessaan totisena tulevaisuuden kaavailujen jälkeen:
— Nyt en enää sure. Luulin ihan että minun oli lähdettävä kerjuulle kori kädessä ja vanha huivi päässä, silloin kun isä kertoi, että meidän täytyy luopua kaikesta ja äiti sanoi meitä kerjäläisiksi. Kerran minä kyllä puhuin, että kerjäläistyttönä olisi mukavaa olla, mutta en minä sittenkään taitaisi pitää siitä, sillä inhoan kuivuneita kannikoita ja kylmiä perunoita enkä haluaisi Gracen ja muiden tyttöjen näkevän miten hiiviskelen takapihoissa.
— Pikku typykkäni ei ikinä tarvitse joutua sellaiseen tilanteeseen mikäli minusta riippuu, sanoi herra Shaw vetäen Maudin lähemmäksi itseään silmissään niin hellä katse, että Maud painoi poskensa hänen poskeaan vasten ja sanoi:
— Mutta kyllä minä lähtisin, jos sinä tahtoisit, isä, sillä haluaisin hirveän mielelläni auttaa sinua.
— Niin minäkin, huudahti Fan miettien samalla miltä tuntuisi pitää käännettyjä silkkipukuja ja pestyjä käsineitä.
Tom ei sanonut mitään, veti vain lähemmäksi paperin, joka oli täynnä isän laskelmia, mutta numerot alkoivat pian hyppiä hänen päässään, kun hän yritti perehtyä niihin halutessaan osoittaa palavaa auttamisintoaan.
— Kyllä me selviämme, lapset, älkää yhtään surko, mutta vastuksiin ja harmeihin saatte kyllä varautua. Kätkekää ylpeytenne ja muistakaa, ettei häpeällistä ole köyhyys vaan epärehellisyys.
Polly oli aina pitänyt ystävällisestä herra Shaw'sta, mutta nyt hän kunnioitti häntä ja tunsi tehneensä hänelle vääryyttä kuvitellessaan, ettei hän välittänyt muusta kuin rikastumisesta.
— En yhtään hämmästyisi, vaikka tästä loppujen lopuksi koituisi hyvää koko perheelle. Rouva Shaw'lle se on kovin kolaus, mutta voi hän piristyäkin ja unohtaa jopa hermonsa ja tulla yhtä toimeliaaksi ja onnelliseksi kuin äiti, mietti Polly itsekseen.