Kun tuli nukkumaanmenon aika, Polly livahti ensimmäisenä huoneesta jättääkseen isän ja lapset keskenään. Mutta hän ei voinut olla viivyttelemättä ovella nähdäkseen, miten hellästi tytöt erosivat isästään. Tom ei sanonut sanaakaan, sillä miehet eivät suutele, syleile tai vuodata kyyneliä ollessaan liikuttuneita. Hän ei osannut muuten ilmaista osanottoaan ja syvää katumustaan kuin puristamalla isänsä kättä kunnioituksen ja kiintymyksen ilme kasvoillaan. Sitten hän syöksyi yläkertaan kuin raivottaret olisivat olleet hänen kintereillään.
16
VAATEKATSELMUS
Seuraavat viikot opettivat Shaw'n väelle, kuten monille muille perheille ennen heitä, kuinka nopeasti rikkaudet hupenivat kerran alkuun päästyään. Herra Shaw toteutti suunnitelmansa niin hämmästyttävän tarmokkaasti ja kärsivällisesti, että se liikutti hänen ankarimpia saamamiehiäänkin.
Isosta talosta luovuttiin mahdollisimman pian, ja pieni talo otettiin käyttöön. Se sisustettiin mukavaksi rouva Shaw'n vanhanaikaisilla huonekaluilla, jotka olivat jääneet vuokralaisten käyttöön hänen muutettuaan asumaan poikansa luo. Ne tuntuivat nyt isoäidin antamalta lahjalta ja vaikeuksien hetkellä kahta arvokkaammilta.
Huutokaupassa monet koettivat näyttää Shaw'n perheelle, että vaikka se oli menettänytkin omaisuutensa, ystävät olivat sentään jäljellä. Eräs heistä huusi Fannyn pianon ja lahjoitti sen takaisin, toinen varmisti, että rouva Shaw sai lohdutukseksi joitakin ylellisyystavaroitaan, ja kolmas pelasti herra Shaw'n rakkaimmat kirjat. Niinpä pieni talo ei näyttänytkään alastomalta, sen tekivät kodikkaaksi perheen silmissä ne sirpaleet, jotka osanoton ja hyväntahtoisuuden virrassa olivat pelastuneet haaksirikosta.
Kaikki tuttavat kiirehtivät käymään talossa, ja monien kohdalla kysymyksessä oli todellinen ystävyysvierailu, mutta useimmat saapuivat pelkästä uteliaisuudesta nähdäkseen miten he ottivat asian'. Tällaisia käyntejä oli vaikea kestää, ja monesti Tom käytti hyvin jyrkkää kieltä puhuessaan jostakusta seurapiirinaisesta, joka oli tullut heitä tervehtimään voidakseen vain juoruta näkemästään.
Polly pettyi rouva Shaw'n suhteen, sillä onnettomuus ei ollut suinkaan vaikuttanut häneen edullisesti. Hän heittäytyi heti vuoteen omaksi ja otti vastaan ystävänsä kyynelehtien ja hieno pitsimyssy päässään. Perhettään hän ilahduta kyselemällä surkealla äänellä, milloin hänet viedään vaivaistaloon. Niin koettelevaa aikaa kuin se Fannylle olikin, hän päätyi siihen lopputulokseen, että näissä olosuhteissa äiti ei voinut juuri muuta tehdäkään. Fannyllä itsellään oli kuitenkin aimo annos isän tarmoa, ja hän kantoi uuden taakkansa nurkumatta, sillä olihan hän nyt välttämättömyyden pakosta saanut lopultakin tehtävän, jota oli jo pitkään kaivannut.
Fan parka tiesi talousaskareista yhtä vähän kuin Maudkin, mutta ylpeys ja halu tukea isää pitivät yllä hänen rohkeuttaan. Hän tarttui kuumeisella tarmolla käsiksi töihin, ja juuri kun voima ja rohkeus rupesivat loppumaan, järjestys alkoi pilkistää kaaoksesta. Hänen palkkionaan ja lohtunaan oli koti, jonka hän taitavuudellaan ja huolenpidollaan sai hauskan ja viihtyisän tuntuiseksi.
Vapauduttuaan kerjuullemenon pelostaan Maud mukautui pian vararikkoon ja piti sitä hauskana leikkinä. Hänestä uusi asunto oli kuin iso leikkimökki, jossa hän sai temmeltää mielin määrin. Siitä hetkestä lähtien, jolloin hän pääsi toivomaansa huoneeseen, avasi kolminurkkaisen kaapin ovet ja löysi sieltä pienen kattilan, aivan samanlaisen kuin Pollylla, hänelle koitti hauska aika. Hän alkoi pyyhkiä pölyjä, pestä astioita ja paahtaa leipää aivan kuin kaupungin onnellisin ja toimeliain emäntä. Maud oli perinyt nämä mainiot taipumukset isoäidiltään ja olisi sopinut oivallisesti maanviljelijän tyttäreksi, niin kaupungin kasvatti kuin olikin.