Polly otti uskollisesti osaa kaikkiin perheen muutoksiin auttaen ja rohkaisten milloin tarve vaati. Osat näyttivät vaihtuneen. Polly oli nyt antajana ja Fan saajana, ja kaikki se mikä Fanista tuntui oudolta ja uudelta, oli Pollylle tuttua. Hänen vanhanaikaiset kotoiset taitonsa koituivat nyt Shaw'n perheen mukavuudeksi ja hänen omaksi tyydytyksekseen. Hän ei voinut mielestään tehdä kylliksi osoittaakseen kiitollisuutta menneistä ajoista. Hän raatoi otsa hiessä pitäen kovimpia ja ikävimpiä töitä erikoisvelvollisuutenaan. Muutettaessa hän juoksi uupumatta portaita edestakaisin raahaten painavia tavaroita ja iski sormensa sinelmille mattoja ja ikkunaverhoja naulatessaan; ja rientäessään kellariin katsomaan, olivatko rouva Shaw'n viinit hyvässä tallessa ja kierähtäessään portaita alas nurin niskoin hän tunsi vain maksavansa entistä velkaa, ja kun Tom auttoi hänet ylös, hän ilmoitti mustana kuin nokikolari, että piti tällaisesta työstä.
— Kun olet niin kätevä käsistäsi, tulisitko neuvomaan minua, sillä olen aivan epätoivoinen, sanoi Fan eräänä päivänä, kun Polly tuli taas käymään talossa.
— Mikä nyt hätänä? Koita turkeissa, uuni tukossa vai rokko naapurissa? kysyi Polly heidän astuessaan Fannyn huoneeseen, jossa Maud sovitteli päähänsä vanhoja hattuja.
— Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään päälle pantavaa, aloitti Fanny painokkaasti. — Minulla on ollut niin kiire, etten ole tähän mennessä ennättänyt ajatella sellaisia asioita, ja nyt on jo melkein toukokuu eikä minulla ole ainoatakaan kunnon vaatetta. Ennenhän minä vain menin rouva O'Gradyn luo ja ilmoitin mitä halusin. Hän ompeli kevätpukuni, isä maksoi laskun ja sillä selvä. Nyt olen syventynyt asiaan ja ihan pelästyin kun huomasin, kuinka paljon vaatteeni ovat tulleet maksamaan.
— Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin eräiden toisten tyttöjen, sanoi
Polly rohkaisevasti.
— Onhan minulla sentään omatunto; ja joskus hyvä maku on samaa kuin säästäväisyys. Mutta nyt minulla ei tosiaan ole sydäntä pyytää isältä penniäkään, ja kuitenkin minun olisi saatava itselleni vaatteita. Sinä olet mestari suunnittelemaan ja tekemään ihmeitä, niinpä turvaudunkin nyt apuusi ja kysyn: millä tavoin saan loihdituksi tyhjästä kevätasuni?
— Näytähän nyt ensin ne 'tyhjät'. Ota esiin jok'ikinen riepu, jonka omistat, niin katsotaan mitä niistä saa aikaan, sanoi Polly nauttien jo etukäteen puuhasta, sillä hän oli varsin näppärä käsistään ja ahkera käytäntö oli vielä lisännyt tätä naisellista avua.
Fanny veti esiin 'riepunsa' ja hämmästyi niiden määrää, sillä ne peittivät sohvan, vuoteen ja lipaston, ja Maud, joka kaiveli vaatekomeroa, huusi: — Täällä on vielä yksi.
— Tässä tämä masentava ryysykasa on, sanoi Fanny lisätessään läjään vielä haalistuneen musliinipuvun.
— Minusta sinun ryysysi näyttävät hyvin rohkaisevilta, sillä ne ovat hyvää kangasta eikä niissä ole joutavia koristeluja, joita inhoan, koska niillä ei myöhemmin tee kerrassaan mitään. Näytähän, viisi hattua. Pane talvihatut talteen syksyksi, ratko kesähatut ja kolmesta vanhasta me saamme kauniin uuden hatun, elleivät silmäni petä.