— Minä ratkon ja haluan sitten katsella, kun teet niistä uuden hatun. Se on varmasti jännittävää, sanoi Maud, tarttui saksiin ja alkoi innokkaasti hajottaa nukkavierua pikku hattua alkutekijöihinsä.
— Nyt puvut, jatkoi Polly, joka oli kiireesti lajitellut kasat.
— Ole kiltti ja vilkaise vähän tätä, sanoi Fan näyttäen kauhtunutta harmaata kävelypukua.
Polly käänsi sen nurean puolen esiin, jolloin kangas näytti kuin uudelta. Heilutellen vaatetta voitonriemuisesti hän sanoi:
— Katsopas uutta kävelypukuasi. Siihen vain uusi koristenauha, niin olet yhtä hieno kuin ennen vanhaan.
— En ole eläissäni pitänyt käännettyä pukua. Luuletko, että ihmiset tuntevat sen? kysyi Fanny epäilevästi.
— Ei haittaa vaikka tuntisivatkin. Siitä ei voi kukaan sanoa muuta kuin että se on kaunis. Minä olen koko elämäni käyttänyt käännettyjä ja värjättyjä pukuja eikä se näy vierottaneen ystäviäni tai pilanneen ulkonäköäni.
— Ei tosiaan. Minä olen tyhmä, Polly, mutta yritän päästä siitä ajatuksesta, että köyhyys tai säästäväisyys olisi muka häpeällistä. Käännetään vain puku ja minä käytän sitä urhoollisesti.
— Silloin se pukee sinua entistä enemmän. Voi, tässä on sievä orvokinsininen silkkipukusi. Siitä tulee kerrassaan ihana, huudahti Polly jatkaessaan tarkastusta.
— En ymmärrä, miten kaksi nuhjaantunutta hametta ja tahraisen miehustan voi korjata juhlapuvuksi, sanoi Fanny, joka istui vuoteella huiskin haiskin olevien vaatteidensa keskellä.