— No niin, armon neiti, suunnitelmani on tällainen, aloitti Polly matkien neiti O'Gradyn tärkeätä äänensävyä: — Koska leveät hameet eivät ole enää muodissa vaan laskostetut, me poistamme poimutuksen, käännämme hameosan ja jätämme sen sileäksi. Päällimmäistä hametta kavennetaan ja sen reunaan pannaan röyhelö. Puvun yläosa sen sijaan on täysin muodikas, miehusta voidaan vain laittaa uuteen uskoon näiden leveiden rimsujen parhailla paikoilla, ja noista uusista palasista kokoamme hatun. Musta pitsi, jonka Maud juuri ratkoi vihreästä puvusta, kelpaa orvokinsinisen puvun reunustaksi. Ja kun otat vielä silkkihuivisi, olet täydellinen.
— Ei minusta vielä tunnu siltä, mutta olen varma, että aikanaan pidän vierailupukuani täydellisenä, vastasi Fan, jonka mieliala kohosi, kun hän näki hylätyn vaatevarastonsa uudistuvan Pollyn taikurinkäsissä.
— Tässä on kaksi. Pikeepuku on aivan hyvä, lainhan leikkaat pois puseron helmuksen ja muutat hiukan koristelua. Musliinipuku tarvitsee vain vähän kohentamista ja silittämistä näyttääkseen oikein hyvältä. Älä vain jätä niitä käyttämättä. Nämä kaksi mustaa silkkipukua ovat mainiot ja vielä vuosikausia käyttökelpoiset. Sinullahan on vielä kaiken lisäksi joukko sieviä kotipukuja, enkä tosiaan ymmärrä mitä vielä tarvitset lyhyttä kesäaikaa varten.
— Enkö voisi tehdä mitään tälle puvulle? Se on lempipukuni enkä haluaisi millään hylätä sitä vielä.
— Olet käyttänyt sen jo loppuun eikä se kelpaa kuin lumppukasaan. Muistan että se oli oikein kaunis ja pukeva, mutta sen päivät ovat jo ohi.
Fanny laski puvun hetkeksi polvilleen ja sormeili mietteissään sen rimpsuja. Hän hymyili muistellessaan onnellista aikaa, jolloin oli käyttänyt sitä viimeksi ja jolloin Sydney sanoi, että hän tarvitsi vain muutaman esikon käteensä näyttääkseen keväältä. Sitten hän kääri puvun kokoon ja pani sen huokaisten syrjään, mutta koskaan se ei joutunut lumppukasaan.
— Tanssiaispuvut on paras panna säilöön ensi vuoden varalle, alkoi
Polly, joka oli päässyt käsiksi sateenkaaren väriseen kasaan.
— Minun aikani on ollutta ja mennyttä, niitä minä en käytä enää koskaan. Tee niillä mitä tahdot, sanoi Fanny rauhallisesti.
— Etkö ole koskaan myynyt vanhoja hepeniäsi, kuten toiset tytöt? kysyi Polly.
— En ikinä. En pidä sellaisesta. Minä lahjoitan ne pois tai annan
Maudin kuvaelmiin.