— Tahdotko kuulla, mitä Belle ehdotti?
— En, jos hän tarjoutuu ostamaan vaatteita, vastasi Fanny terävästi.
— No, sitten en kerro. Ja Polly vetäytyi arsenikinvihreän harsopilven taa.
— Jos hän haluaisi ostaa sen kaamean uuden puvun, jota Tom sanoi karviaismarjanväriseksi, voisit antaa sen hänelle halvalla, puuttui puheeseen käytännöllinen Maud.
— Ostaisiko hän, Polly? kysyi Fanny, jonka uteliaisuus voitti ylpeyden.
— Hän vain kysyi, luulenko minä sinun loukkaantuvan hirveästi, jos
hän tarjoutuisi ostamaan sen sinulta, kun et kuitenkaan sitä käytä.
Sinä et pidä siitä ja ensi keväänä se on jo vanhanaikainen, virkkoi
Polly vihreästä piilopaikastaan.
— Mitä sinä vastasit?
— Näin hänen tarkoittavan hyvää, ja lupasin sen takia kysyä. Näin meidän kesken, Fan, sen puvun hinnalla sinä saisit kaikki mitä tarvitset kevätvarusteisiisi. Siinä on yksi syy. Ja sitten on vielä toinen, joka varmaan merkitsee sinulle jotain, lisäsi Polly viekkaasti. — Trix kertoi Bellelle, että hän aikoo pyytää sinulta pukua, koska et itse välitä siitä. Silloin Belle suuttui ja sanoi, että hänen mielestään oli halpamaista pyytää ilmaiseksi niin kallista leninkiä. Ja hän lisäsi sitten suoraan: "Minä maksan Fannylle sen minkä hän itsekin maksoi siitä ja enemmänkin, jos vain siten voin auttaa häntä. En välitä puvusta, mutta haluaisin sujauttaa vähän rahaa hänen taskuunsa, sillä hän tarvitsee sitä. Hän ei vain tahdo pyytää kunnon herra Shaw'lta mitään sellaista, jota ilman voi tulla toimeen."
— Sanoiko hän niin? Minä annan hänelle puvun enkä ota siitä penniäkään, huudahti Fan punastuen kiitollisuudesta.
— Siitä hän ei pidä. Anna minun hoitaa tämä asia, äläkä ole yhtään häpeissäsi tai huolissasi siitä. Olet ollut Belleä kohtaan aina ystävällinen ja antelias sydämesi halusta. Anna hänen nyt maksaa samalla mitalla ja tuntea samaa iloa.