— Sinähän ihan saarnaat.
— Joskus voisin saarnata itselleni pitkäänkin, sanoi Tom ja lisäsi nauraen: — Vaikka paremmin Polly siihen pystyisi. Pidäkin meille pieni saarna.
— Mikäpä siinä. Kuulkaa siis: Elämä, hyvät veljet, on kuin rusinakakku, aloitti Polly ristien juhlallisesti jauhoiset kätensä. — Muutamissa rusinat ovat pinnalla ja me syömme ne hyvällä halulla, kunnes äkkiä huomaamme niiden loppuneen. Toisissa rusinat taas painuvat pohjaan; etsimme niitä turhaan elämän varrella ja löydämme ne usein vasta silloin, kun on liian myöhäistä enää nauttia niistä. Mutta hyvin onnistuneessa kakussa rusinat on taitavasti sekoitettu kaikkialle ja jokainen suupala on todellinen nautinto. Tavallisesti teemme itse omat kakkumme, ja siksi onkin pidettävä huoli, hyvät veljet, että ne valmistetaan parhaiden ohjeiden mukaan, paistetaan hyvässä uunissa ja syödään hillityllä ruokahalulla.
— Hyvä, hyvä! huusi Tom paukuttaen puulusikkaa. — Se oli mallisaarna, Polly, lyhyt, kaunis, järkevä eikä ollenkaan nukuttava. Minä kuulun sinun seurakuntaasi ja pidän huolen siitä, että saat kymmenyksesi täsmällisesti.
— Kiitos, veli hyvä. Tarpeeni ovat vähäiset ja korpit tavallista kylläisemmät, kuten vanhalla pastori Millerillä oli tapana vastata. Nyt, Maud, annapa tänne se sitruuna, ja Polly alkoi yhdistää kakun aineksia varsin huolettomasti, siltä ainakin näytti Tomista ja Maudista, jotka seurasivat kiinnostuneina vieressä, kunnes kakku oli onnellisesti uunissa.
— Sinä voit nyt tehdä kuorrutuksen, Tom varmaan vatkaa sinulle munat. Se tekee hyvää hänen vartalolleen.
— Erinomaisen hyvää. Anna ne vain tänne. Ja Tom oikoi iloisena esiliinaansa. — Kesken kaiken, tiedätkö että Sydney on palannut matkoilta. Tapasin hänet eilen, ja hän suhtautui minuun kuin kunnon veli ainakin, jatkoi Tom aivan kuin olisi vielä omasta puolestaan halunnut lisätä hetken iloa.
— Sepä hauskaa! huudahti Polly ja taputti käsiään muistamatta lainkaan munaa, joka putosi murskaksi hänen jalkojensa juureen. — Olenpa minä huolimaton! Korjaisitko sen pois, Maud. Minä haen uuden. Ja Polly livahti huoneesta kertomaan uutisen Fanille, joka juuri oli tullut kotiin, ettei tämä menettäisi toisten nähden tyystin tasapainoaan.
— Sinähän tunnet kai hyvin historiaa? kysyi Maud äkkiä Tomilta.
— Enpä juuri, sanoi Tom vaatimattomasti.