— Ei tule koskaan, vastasi Polly toivottomana.
— Mikä sen estää?
— Maria Bailey, kuului surullinen vastaus.
— Mitä sinä tarkoitat? Se lännen tyttökö? Ei hän Tomia saa. Minä tapan hänet ennen!
— Myöhäistä, myöhäistä, annahan kun kerron — onko ovi kiinni ja
Maud poissa?
Fan kävi varmistumassa asiasta, ja palattuaan hän kuunteli henkeä pidättäen Pollyn kipeätä salaisuutta.
— Eikö Tom ole maininnut Mariasta kirjeissään?
— Kerran tai pari, ohimennen vain, ja pieneksi hakkailuksi minä sitä luulinkin. Mutta ei hänellä ole paljon aikaa sellaiseen leikkiin, sillä hän puskee kovasti töitä.
— Ned kirjoittaa pitkiä hilpeitä kirjeitä, joissa hän kertoo kaikenlaista heidän elämästään. Kun hän pariinkin kertaan mainitsi tytöstä — pojathan asuvat hänen äitinsä luona —, kysyin hänestä ohimennen. Ja Ned kirjoitti, että hän on sievä ja kiltti ja hyvin kasvatettu, ja Ned arveli Tomin olevan vähän ihastunut häneen. Se oli kauhea isku. Sillä kun Trix purki kihlauksen eikä minun ollut enää sopimatonta ajatella Tomia, aloin jo hiukkasen toivoa ja olin onnellinen! Nyt kun minun täytyy luopua ajattelemasta häntä, tajuan kuinka paljon toivoin ja miten kauhean menetyksen olen kokenut.
Kaksi isoa kyyneltä vierähti Pollyn poskille. Fan pyyhki ne pois ja tunsi kiihkeätä halua lähteä seuraavassa junassa länteen, nujertaa Maria Baleyn yhdellä ainoalla katseella ja tuoda Tomin takaisin lahjaksi Pollylle.