— Olin tyhmä, kun en arvannut sitä aikaisemmin. Mutta kun Tom on minun silmissäni vielä ihan poikanen ja sinä taas kehittyneempi kuin yksikään tuntemistani tytöistä, en koskaan tullut ajatelleeksi, että välittäisit hänestä sillä tavalla. Tiesin kyllä, että olit hänelle hyvin kiltti, mutta niinhän sinä olet kaikille. Tiesin senkin, että hän piti sinusta samoin kuin minusta, enemmänkin, sillä hänen mielestään olet täydellinen. Mutta en silti ikinä kuvitellut, että hän rakastaisi sinua muuten kuin hyvänä ystävänä.
— Ei hän rakastakaan, huokaisi Polly.
— Hänen täytyy, ja jos minä vain saisin hänet käsiini, niin kyllä hän rakastaisi.
Silloin Polly tarttui Fannyyn, piti hänestä lujasti kiinni ja sanoi tiukasti:
— Jos vain vihjaisetkin asiasta hänelle tai muille, niin yhtä varmasti kuin nimeni on Mary Milton, minä julistan jokaisessa kadunkulmassa että sinä rakastat Ar—. Polly ei päässyt pitemmälle, sillä Fanny tukki kädellään hänen suunsa ja sanoi hätääntyneenä:
— Olen varmasti vaiti! Lupaan juhlallisesti, etten ikinä hiiskahda siitä yhdellekään kuolevaiselle. Älä nyt noin kiivastu, Polly. Minä ihan säikähdin.
— Siinä on jo kylliksi, että rakastaa ilman vastarakkautta, mutta on ihan kamalaa, jos asianomainen lisäksi saa vielä tietää sen. Raivostun jo pelkästä ajatuksestakin. Voi, Fan, minusta tulee niin kiivas ja kateellinen ja häijy, etten tiedä, miten minulle lopulta käy.
— Siitä ei ole pelkoa, kultaseni. Ja uskon kaiken päättyvän hyvin, koska itse olet niin hyvä kaikille. En tajua kuinka Tom voisi olla jumaloimatta sinua. Ja varmasti hän olisi jumaloinutkin päästyään eroon Trixistä, jos vain olisi jäänyt pitemmäksi aikaa kotiin. Se olisi ollut hänen onnensa. Mutta vaikka hän onkin minun veljeni, hän ei mielestäni ole kyllin hyvä sinulle, Polly, enkä oikein käsitä että sinä välität hänestä, varsinkin kun olisit saanut kerrassaan erinomaisen miehen.
— Minä en välitä erinomaisista. Tom kyllästyttäisi minua, jos hän olisi A.S:n kaltainen. Sitä paitsi Tom taitaa olla monessa suhteessa häntä etevämpi. Ei sinun tarvitse tuijottaa. Minä tiedän, että Tom on etevä, tulevaisuus näyttää. Hän on erilainen kuin toiset ja vielä nuori. Tiedän kyllä että hänellä on paljon vikoja, mutta minä pidän hänestä sitä enemmän. Ja hän on vilpitön ja rohkea, ja hänellä on avara lämmin sydän, ja hänen rakkautensa omistaisin mieluummin kuin maailman viisaimman ja täydellisimmän miehen, yksinkertaisesti vain siitä syystä, että rakastan häntä!
Olisipa Tom nähnyt Pollyn kasvot sillä hetkellä! Ne olivat niin lempeät, vilpittömät ja uhmakkaat, että Fan unohti puolustaa omaa rakastettuaan Pollya ihaillessaan. Näin uskollinen, kaikkinielevä rakkaus oli aivan uutta Fanille, joka oli tottunut kuulemaan ystäviensä kerskailevan vuosittain parista kolmesta ihailijasta ja punnitsevan näiden keskinäistä arvoa melkein yhtä kylmästi kuin nuoret miehet puhuivat niiden tyttöjen varallisuudesta, joita havittelivat, mutta olivat liian köyhiä kosimaan. Hän oli luullut rakkauttaan Sydneyhin hyvin romanttiseksi, kun ei oikeastaan välittänyt, oliko tämä rikas vai köyhä, vaikka ei uskaltanut sanoa sitä edes Pollylle, koska pelkäsi joutuvansa naurunalaiseksi. Hän alkoi tajuta nyt minkälaista oli todellinen rakkaus, jota Polly ei ollut voinut kukistaa sydämestään; se oli kallis aarre, jota oli pidettävä kunniassa ja vaalittava huolella.