— En tiedä, milloin oikein aloin rakastaa Tomia, mutta viime talvena minä sen huomasin ja olin yhtä hämmästynyt kuin sinäkin nyt, jatkoi Polly iloissaan, kun sai avata sydämensä. — Minä en ollenkaan hyväksynyt hänen käytöstään. Hän oli mielestäni ajattelematon ja huikentelevainen keikari. Ja olin kauhean pettynyt, kun hän valitsi Trixin. Mitä kauemmin seurasin heidän kihlaustaan, sitä pahemmalta minusta tuntui, sillä Tom oli Trixille aivan liian hyvä. Inhotti kun Trix ei tehnyt mitään Tomin hyväksi, vaikka olisi voinut mainiosti kannustaa häntä. Tom on niitä miehiä, joiden hellään sydämeen voi aina vedota, ja se nainen, jonka kanssa hän menee naimisiin, voi saada hänestä parhaat puolet esiin tai tuhota hänet. — Se on totta! sanoi Fan Pollyn syventyessä taas Tomin valokuvaan, josta tämä näytti katsovan niin vakaasti kuin olisi halunnut kumota kaikki Pollyn kielteiset käsitykset.
— En minä tarkoita, että Tom olisi heikko tai huono ihminen. Jos hän olisi sellainen, en pitäisi hänestä. Mutta hän tarvitsee jonkun, joka rakastaa häntä kovasti ja tekee hänet onnelliseksi kuten vain hyvä vaimo osaa, sanoi Polly, aivan kuin olisi vastannut valokuvan mykkään puheeseen. — Toivottavasti Maria Bailey vastaa Tomin kuvitelmia, sillä en kestäisi, jos hän taas pettyisi, hän lisäsi hiljaa.
— Olen varma, ettei Tom välitä hänestä tippaakaan ja että sinä vain suotta olet huolissasi. Mitä Ned sitten vastasi, kun kysyit tuosta harmillisesta tytöstä? kysyi Fan muuttuen heti toiveikkaaksi.
Polly toisti ja lisäsi vielä: — Kysyin toisessa kirjeessä, eikö Ned sitten ihaillut neiti Baileyta yhtä paljon kuin Tom, ja sain kuulla, että Maria on kyllä miellyttävä tyttö, mutta ettei Nedillä ollut aikaa joutavuuksiin ja ettei minun tarvinnut hankkia valkoisia hansikkaita vielä vuosiin, ellei Tomin häihin. Sen koommin hän ei ole kirjoittanut Mariasta. Mutta olen varma, että jotakin vakavaa on tekeillä, mutta koska Ned on Tomin uskottu, hän ei puhu mitään.
— Pahalta näyttää. Mutta minähän voin kysäistä Tomilta ihan sivumennen hänen sydämenasioitaan. Silloin hän saa tilaisuuden kertoa, jos hänellä on jotain kerrottavaa.
— Kysy vain, mutta sinun on näytettävä ensin kirjeesi. Pelkään sinun muuten vihjailevan tai puhuvan sivu suusi.
— Näytän kirjeen. Pidän varmasti lupaukseni, mutta on katkeraa, että asiat menevät hullusti, vaikka yksi ainoa sana voisi korjata kaikki.
— Tiedät mainiosti, mitä tapahtuu jos sanot sen. — Ja Polly näytti niin uhkaavalta, että Fan aivan värisi huomatessaan, miten kiltit tytöt ovat vihastuessaan vielä jyrkempiä kuin äkäpussit, sillä tunturikyyhkysetkin puolustavat rohkeasti pesäänsä.
— Mutta mitä me sitten teemme, jos Marian juttu on tosi? sanoi Fan hetken perästä.
— Kestetään. Tavalla tai toisella ne asiat yleensä kestetään, vastasi Polly sen näköisenä kuin hänen tuomionsa olisi jo julistettu.