— Mutta ehkei se olekaan totta, lohdutteli Fanny.
— Siinä tapauksessa minä odotan. — Ja Pollyn kasvot muuttuivat niin kauniiksi, että Fan toivoi sydämensä pohjasta, ettei Maria Baileyta olisi ikinä syntynytkään.
Sitten keskustelu kääntyi Fannyn mielitiettyyn. Ja pitkän pohdiskelun jälkeen Polly sanoi olevansa varma, että A.S. oli unohtanut P.M:n ja toipunut nopeasti, koska osoitti yhä suurempaa huomiota F.S:lle. Tähän tyydyttävään päätökseen loppui neuvonpito ja tytöt vahvistivat uskollisuudenvakuutuksen, jonka mukaan sitoutuivat horjumatta tukemaan toisiaan kaikissa tulevan vuoden koettelemuksissa.
Talvi oli tytöille aivan toisenlainen kuin edellinen. Fan omistautui velvollisuuksilleen kahta innokkaammin, sillä A.S. arvosti kotielämää ja ihaili perheenemännän taitoja. Fan halusi näyttää Sydneylle, miten hauskan kodin pystyi luomaan, ja hän onnistui paremmin kuin luulikaan. Monista esiripun takaisista epäonnistumisista ja vaikeuksista huolimatta tuosta pikku talosta tuli viehättävä paikka, ainakin herra Sydneylle, sillä hän oli perheen entistä läheisempi ystävä ja halusi osoittaa, ettei köyhtyminen vaikuttanut häneen millään tavalla.
Fan oli pelännyt, että Pollyn paluu kaupunkiin saattaisi vaarantaa hänen omia toiveitaan. Mutta Sydney suhtautui Pollyyn yhtä ystävällisesti kuin ennenkin saaden hänet pian vakuuttuneeksi, että nupun katkaisu oli ollut tehokas; orastava tunne oli kuollut helposti, ja sen tilalle oli astunut vanha ystävyys, joka alkoi kehkeytyä onnelliseksi rakkaudeksi.
Fan oli siitä iloinen ja Polly rauhoitti hänet pian osoittamalla, ettei hänellä ollut mitään halua koetella vaikutusvaltaansa. Polly pysyttelikin paljon kotosalla päätettyään päivän työt ja huomasi, että oli hauskempi unelmoida kotona kirjojen ja ompeluksen ääressä kuin pakottaa itsensä lähtemään edes Shaw'lle. — Fan ei tarvitse minua, ja Sydneystä on yhdentekevää, tulenko vai en, joten pysyttelen poissa tieltä, hän mietti aivan kuin pyytäen anteeksi haluttomuuttaan.
Polly ei ollut koko tänä talvena entisellään, ja hänen lähimpänsä ihmettelivät sitä. Will oli oikein huolissaan, kun Polly oli niin hiljainen, kalpea ja haluton, ja hän häiritsi sisarparkaansa ystävällisillä typeryyksillään, kunnes Polly suuttui ja alkoi toruskella lisäten hänen hämmennystään vielä entisestään. Sitten Will lohduttautui Maudin seurassa; tämä komenteli häntä tyttömäisesti ja tuotti hänelle jatkuvaa huvia ja puuhaa.
Lännen uutiset pitivät yllä Pollyn epävarmuutta. Tom näet vastasi Fannyn ylimalkaisiin tiedusteluihin harvinaisen epätyydyttävästi laulaen 'kauniin neiti Baileyn' ylistystä ja tunnustaen menehtyvänsä toivottomasta rakkaudesta niin surkuhupaisesti etteivät tytöt oikein tienneet, oliko se vain poikamaista kujeilua vai yrittikö hän peittää hirvittävää totuutta.
— Kyllä me sen häneltä urkimme, kun hän tulee keväällä kotiin, sanoi Fan Pollylle heidän vertaillessaan veljiensä kirjeitä, ja tytöt päätyivät siihen, että "miehet ovat maailman harvapuheisimpia ja kiusallisimpia olentoja". Sillä Ned puolestaan oli niin keskittynyt työhön, että sivuutti koko Baileyn jutun ja jätti heidät syvimpään tietämättömyyteen.
Nälkää on vaikea kestää, varsinkin jos asianomaisella on nuoren ruokahalu, ja kuuden kuukauden aikana Polly sai niin pienen annoksen onnea, että laihtui ja tuli kalpeaksi. Huomattuaan silmiensä näyttävän yhä suuremmilta ja verisuonten tykkivän selvästi ohimoilla Polly herkutteli usein ajatuksella, että kenties kevätesikot kukkivat hänen haudallaan. Mutta ei hän sentään aikonut kuolla ennen Tomin vierailua. Kevään lähetessä, toivon ja pelon vaihdellessa alituisesti, hän eli niin kiihtyneessä mielentilassa, että hilpeys ja poskien puna palasivat, ja hän huomasi tyystin kadonneeksi kiinnostavan kalpeutensa, jonka varaan hän oli laskelmansa tehnyt.