— Polly, haluan sanoa sinulle jotain!
— Niin, minä tiedän, olemme jo odottaneet sitä. Toivon että tulet hyvin onnelliseksi, Tom. Ja Polly pudisti Tomin käsiä kasvoillaan hymy, joka oli vielä liikuttavampi kuin kyyneltulva.
— Mitä nyt! huudahti Tom sen näköisenä kuin Polly olisi menettänyt järkensä.
— Ned kertoi hänestä; hän on jo vihjaillut häistäkin. Ja kun äsken puhuit toisesta kihlauksesta, arvasimme sinun tarkoittavan omaasi.
— Enkä tarkoittanut! Sulhanenhan on Ned. Hän pyysi kertomaan sinulle. Asia on juuri päätetty.
— Onko se Maria? kysyi Polly pitäen kiinni tuolista, aivan kuin olisi valmistautunut johonkin.
— Tietysti. Kukas muu?
— Ei Ned mitään puhunut — sinä se enimmäkseen kerroit Mariasta… ja siksi me luulimme että… änkytti Polly ja rupesi äkkiä värisemään.
— Että minä olin rakastunut? No niin. Niinhän minä olenkin, mutta en häneen.
— Oh! Polly veti henkeä aivan kuin olisi saanut kylmän vesiryöpyn.