Tomin ääni muuttui yhä hiljaisemmaksi, ja hän oli heltyneen näköinen. Hänen vilpitön, sydämestä lähtenyt tunnustuksensa liikutti Pollya enemmän kuin kauneinkaan runous. Hänen kätensä kohosi varkain Tomin poskelle ja pää painui luottavaisesti karheaa takkia vasten.
— Kultaseni, puhut aivan kuin olisin maailman paras tyttö. Mutta minulla on kauheasti vikoja ja haluan sinun oppivan tuntemaan ne kaikki, jotta voisit auttaa minua pääsemään niistä, kuten sinäkin olet päässyt omistasi. Odottaminen on ollut meille vain hyväksi, ja minä rakastan sinua juuri koettelemustesi vuoksi. Mutta sinulla on tainnut olla huomattavasti rankempi vuosi kuin minulla, sillä näytät nyt vanhemmalta ja vakavammalta kuin lähtiessäsi. Vaikka et ikinä valittanutkaan, arvaan sinun joutuneen kestämään paljon enemmän kuin kukaan meistä luulikaan.
— Myönnän että työ oli aluksi raskasta. Kaikki oli uutta ja outoa, ja tuskin olisin selvinnytkään ilman Nediä. Hän vain naureskeli ja sanoi pyh, kun kiittelin häntä. Siinä sitten on suurenmoinen toveri — hän auttoi minua kestämään ensimmäiset kuusi kuukautta aivan kuin… kuin veli, joka hän nyt onkin. Ei ollut mitään syytä, miksi hänen olisi pitänyt auttaa tällaista tunaroijaa kuin minä, mutta hänpä auttoi ja lisäksi tasoitti monta sellaista asiaa, joista olisi ollut hiton vaikeata ja vaarallista selvitä yksin. Ainoa selitys on se, että auttamishalu on teillä sukuominaisuus, yhtä luonnollinen veljelle kuin sisarellekin.
— Kuten Shaw'n perheessä. Mutta kerro minulle Mariasta. Onko Ned tosiaan kihloissa hänen kanssaan?
— Varmasti. Huomenna saat häneltä kirjeen, joka on täynnä Marian ylistystä. Ned ei ehtinyt antaa sitä mukaani, koska lähdin niin kovalla kiireellä. Maria on järkevä, kaunis tyttö ja Ned oikea onnenpekka.
— Miksi yritit uskotella meille, että itse olit ihastunut Mariaan?
— Minä vain kiusoittelin Fania. Pidin Mariasta, sillä hän muistutti joskus sinua ja oli sellainen kiltti ja herttainen pikku nainen, jonka seurasta pakostakin nautti raskaan päivätyön jälkeen. Mutta Ned alkoi olla mustasukkainen, ja kun huomasin että hänellä oli tosi mielessä, jätin tien avoimeksi ja lupasin olla hiiskumatta asiasta kenellekään, ennen kuin hän saa kuulla Mariansa vastauksen.
— Olisinpa vain tiennyt sen, huokasi Polly. — Rakastuneet käyttäytyvät aina nurinkurisesti.
— Se on totta, sinä ja Fan ette liioin vihjaisseet meille kummallekaan mitään Sydneystä, joten minä sain koko ajan elää tuskassa sinun takiasi.
— Se oli meille ihan oikein, sillä veljien ja siskojen ei pitäisi salata mitään toisiltaan.