— Ja Polly kanssa, minä näin hänet. Minä ja Blanche olimme juuri tulossa kotiin, kun näimme hänen ja Tomin laskevan mäkeä Tomin kelkalla, ja sitten Tom veti Pollyn kotiin saakka! huusi Maud suu täynnä ruokaa.
— Et kai sentään laskenut mäkeä? Fan pudotti haarukkansa aivan järkyttyneenä.
— Laskin kyllä, se oli hirveän hauskaa, vastasi Polly topakasti levottomuudestaan huolimatta.
— Näkikö joku sinut? tiukkasi Fan.
— Vain muutamat pikku tytöt ja Tom.
— Sehän oli kamalan sopimatonta, ja Tomin olisi pitänyt sanoa se sinulle, ellet itse ymmärtänyt. Kuolisin häpeästä, jos joku ystävistäni olisi nähnyt sinut, lisäsi Fan poissa suunniltaan.
— Älä nalkuta. Mitä pahaa siinä nyt oli? Polly saa laskea mäkeä jos tahtoo, eikö niin, isoäiti? sanoi Tom, joka vetoamalla voimakkaaseen liittolaiseen tuli kohteliaasti Pollyn avuksi.
— Äiti ei olisi kieltänyt. Enkä käsitä mitä pahaa siinä on, jos lasken mäkeä tyttöjen kanssa, sanoi Polly ennen kuin vanha rouva ennätti vastata.
— Maalla tehdään paljonkin sellaista, joka ei ole sopivaa täällä kaupungissa, aloitti rouva Shaw nuhtelevalla äänellä.
— Anna lapsen laskea mäkeä, jos se häntä huvittaa, ja ottakoon Maudinkin mukaansa. Olisi hauskaa, jos tässä talossa olisi edes yksi reipas tyttö, keskeytti herra Shaw, ja siihen keskustelu päättyi.