— Enpä luule, enkä sitä paitsi välitä vaivata häntä, vaikka hän tietäisikin.
— Miksi et?
— Hän vain nipistäisi minua korvasta ja sanoisi minua tyhmäksi tai kieltäisi häiritsemästä.
— En usko. Hän on minulle hyvin kiltti ja minä kyselen häneltä kaikenlaista.
— Sinusta hän pitääkin enemmän kuin minusta.
— Et saa sanoa niin! Tietysti hän rakastaa sinua enemmän kuin minua, huudahti Polly moittivasti.
— Miksei hän sitten näytä sitä? mutisi Tom katseessaan haikeutta ja uhmaa, kun hän vilkaisi kirjastohuoneeseen, jonka ovi oli raollaan.
— Miten hän voisi, kun olet aina piikit pystyssä? kysyi Polly hetken mietittyään ja keksimättä parempaa vastausta.
— Miksei hän sitten anna minulle polkupyörää? Hän lupasi sen, jos teen kunnollisesti koulutehtävät kuukauden ajan; ja olen nyt rehkinyt kuin viimeistä päivää vähintään kuusi viikkoa eikä hän ole tietääkseenkään. Tytöt saavat kyllä kerjätyksi hepenensä. Minä en viitsi kerjätä, mutta älä luulekaan, että rupean lukemaan itseäni kuoliaaksi turhan takia.
— Ikävä juttu, mutta kyllä sinun silti pitäisi lukea, vaikka et saakaan siitä palkintoa, aloitti Polly yrittäen olla opettavainen, vaikka sydämessään säälikin Tom-parkaa.