— Älä saarnaile. Jos isäukko olisi edes vähän kiinnostunut minusta ja koulunkäynnistäni, en odottaisikaan mitään palkintoa, mutta hän on täysin välinpitämätön. Hän ei edes kysynyt, miten 'Regillus-järven taistelu' meni viime tunnilla, vaikka opettelin sen hänen takiaan, koska hän sanoi pitävänsä siitä.
— Voi, Tom! Esititkö sinä sen? Sehän oli hienoa! Jim ja minä lausuimme usein Horatiusta yhdessä, ja se oli kauhean hauskaa. Näytä nyt miten sinä esitit runon. Minä pidän siitä kovasti.
— Se on hirmuisen pitkä, vastasi Tom, mutta hänen kasvonsa kirkastuivat, sillä Pollyn osanotto tyynnytti hänen loukattuja tunteitaan ja hän halusi mielellään näyttää taitoaan. Hän alkoi melko laimeasti, mutta pian säkeiden sotainen kalskahdus sytytti hänet, ja ennen kuin tiesikään, hän oli hypähtänyt pystyyn ja jyrisytti niitä mahtavalla äänellä Pollyn kuunnellessa häntä mukana eläen. Tom lausui hyvin, sillä hän oli unohtanut itsensä ja esitti balladin niin vaikuttavasti, että Polly oli ihastuksesta tulipunainen ja myös toinen kuuntelija, joka oli seurannut tapahtumia lehtensä takaa, tunsi väreitä selkäpiissään.
Kun Tom vihdoin lopetti hengästyneenä esityksensä ja Polly taputti käsiään innostuneena, kaikui heidän takaansa vielä kovemmat suosionosoitukset. Molemmat pyörähtivät ympäri ja näkivät ovella herra Shaw'n, joka taputti käsiään kaikin voimin.
Tom näytti nololta eikä sanonut sanaakaan, mutta Polly juoksi herra
Shaw'n luokse, tanssi hänen edessään ja sanoi innoissaan:
— Eikö ollutkin loistavaa? Eikö Tom lausunut hyvin? Kai hän nyt saa sen polkupyörän?
— Mainiota, Tom; sinustahan tulee vielä lausuja. Opettele toinenkin samanlainen runo, niin tulen kuuntelemaan sinua. No, mitä arvelet siitä polkupyörästä.
Polly oli ollut oikeassa, ja Tom myönsi mielessään, että 'isäukko' oli kiltti ja piti hänestä eikä ollut unohtanut lupaustaan. Isän odottamaton kiittely sai Tomin punastumaan mielihyvästä ja näpelöimään takinnappeja, mutta sitten hän katsoi iloisena tätä suoraan silmiin ja vastasi yhteen hengenvetoon:
— Opettelen varmasti.
— Hyvä on, katselehan sitten huomenna itsellesi uutta hevosta. Ja Shaw pöyhötti ystävällisesti punaista hiuspörröä tuntien isällistä iloa siitä, että pojassa sittenkin oli jotain.