— Nuku hyvin.
Ja Tom vastasi ystävällisesti päätään nyökäyttäen:
— Nuku sinäkin, Fan.
Siinä oli kaikki, mutta se merkitsikin paljon, sillä ääni oli ystävällinen ja katse ilmaisi kiintymystä, joka teki sanat tarpeettomiksi. Polly huomasi sen, ja vaikka hän ei tiennytkään levittäneensä päivänpaistetta, valo heijastui häneenkin niin, että hän nukahti tyytyväisenä, vaikka Jimmy-veli ei ollutkaan toivottamassa hyvää yötä.
5
IKÄVYYKSIÄ
Oltuaan jonkin aikaa oikein kilttejä lapsilla on tapana äkkiä mennä toiseen äärimmäisyyteen. Tomin onnettomuuden jälkeen nuoriso käyttäytyi koko viikon niin enkelimäisesti, että isoäiti sanoi pelkäävänsä heille tapahtuvan jotain pahaa. Vanhan rouvan ei olisi kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan. Ylenpalttista hyveellisyyttä ei suinkaan kestänyt ikuisesti, sillä niin äkkiä ei pyhimyksiksi tulla muualla kuin satukirjoissa. Tom oli tuskin päässyt jaloilleen, kun koko joukko eksyi taas harhateille, ja siitä aiheutui paljon koettelemuksia.
Kaikki sai alkunsa Pollyn "typeryydestä", kuten Fan sanoi perästäpäin.
Pollyn rientäessä eräänä iltana herra Shaw'ta vastaan ja auttaessa hänen päältään takkia soi ovikello. Koska Polly ei ollut oppinut vieläkään suuren maailman tapoja, hän aukaisi itse oven, jolloin hänen käteensä työnnettiin kaunis kukkavihko.
— Kas vain. Pikku Polly näyttää aloittavan aikaisin, sanoi herra Shaw nauraen, kun näki tytön punehtunein, hymyilevin kasvoin haistelevan ihastuttavia kukkasia ja tutkivan heliotrooppeihin kätkettyä kirjelappua.