Tytöt poistuivat hiljaisina eikä herra Shaw kuullut sen koommin koko jutusta. Mutta Polly parka kuuli, sillä Fan torui häntä niin, että Polly aikoi jo pakata tavaransa ja lähteä seuraavana päivänä kotiin. Mitä kaikkea hän sai kestääkään: hänelle saarnattiin, häntä haukuttiin, hänelle nakeltiin niskoja vielä monta päivää jälkeenkin päin. Pollyn sydän oli täynnä, mutta hän kesti vaikeutensa ääneti ja muille kertomatta, vaikka Fanin kiittämättömyys ja kohtuuttomuus loukkasivat häntä syvästi.
Tom älysi asian laidan ja asettui Pollyn puolelle aiheuttaen uuden kitkan.
— Missä Fan on? kysyi Tom eräänä päivänä tullessaan sisarensa huoneeseen, jossa Polly makasi sohvalla koettaen unohtaa huolensa hauskan kirjan parissa.
— Alhaalla vieraittensa luona.
— Mikset sinäkin mennyt?
— Minä en pidä Trixistä enkä tunne hänen hienoja newyorkilaisystäviään.
— Etkä tahdokaan tuntea? Mikset sano suoraan!
— Se ei olisi kohteliasta.
— Mitä siitä! Tule, Polly, keksitään jotain hauskaa.
— Tahtoisin mieluummin lukea.