Harjatessaan hiuksiaan illalla ennen nukkumaanmenoa hän kuuli koputuksen. Avattuaan oven hän näki vain pitkän mustan pullon, jonka ympärille oli sidottu punainen flanellilappu kaulahuiviksi, ja korkin päällä, kuin kolmikulmaisena hattuna, oli kirjelippu, johon oli kirjoitettu hyppivällä käsialalla seuraavat rivit:
"Polly kiltti. Opydilldock on mainiota nyrjähdyksiin. Jos kaadat sitä vähän flanelliin, jonka käärit ranteesi ympärille, niin käsi on aamulla kunnossa. Lähdetkö huomenna ajelemaan? Olen kamalan pahoillani, että satutin sinuun.
Tom."
6
ISOÄITI
— Missä Polly on? kysyi Fan eräänä pyrypäivänä tullessaan ruokasaliin, jossa Tom lojui sohvalla jalat ilmassa. Hän ahmi juuri jotakin noista mainioista seikkailukirjoista, joissa nuoret sankarit haaksirikkouduttuaan pelastuvat autiolle saarelle, joka on ympäri vuoden tulvillaan kaiken maailman hedelmiä, vihanneksia ja kukkia, tai eksyvät aarniometsiin ja kokevat pöyristyttäviä seikkailuja tappaessaan jos jonkinlaisia petoeläimiä ja joista he lopulta tekijän keksimiskyvyn ehdyttyä löytävät äkkiä tien kotiin saaliinaan tiikerin taljoja, kesyjä puhvelihärkiä ja muita miellyttäviä urhoollisuuden näytteitä.
— En minä tiedä, kuului Tomin lyhyt vastaus, sillä hän pakeni juuri valtavaa jättiläiskrokotiilia.
— Pane pois tuo typerä kirja ja tehdään jotain, sanoi Fanny maleksien haluttomasti huoneessa.
— Hei, nyt ne saivat sen! oli ainoa mitä keskittynyt lukija suvaitsi vastata.
— Missä Polly on? kysyi Maud liittyen toisten seuraan syli täynnä tanssipukuisia paperinukkeja.