— Voi, miten jännittävää! huudahti Polly tutkiessaan vaalennutta tyynyä ja siinä olevaa reikää.
— Et ole koskaan kertonut minulle tuota tarinaa, sanoi Fanny ja lehahti huoneeseen keksittyään näin mukavaa ohjelmaa pyrypäiväksi.
— Koska et ole ikinä pyytänyt minua kertomaan mitään, olen pitänyt vanhat tarinat omina tietoinani, vastasi isoäiti rauhallisesti.
— Kerro nyt sitten jotain, ole niin kiltti. Saammehan mekin jäädä katsomaan noita hauskoja esineitä? kysyivät Fan ja Maud katsellen uteliaina avonaista vanhaa lipastoa.
— Ellei Pollylla ole mitään sitä vastaan; hän on tullut seurakseni ja minä yritän huvittaa häntä, sillä minusta on aina hauskaa, kun hän piipahtaa luokseni, sanoi isoäiti vanhanaikaisen kohteliaasti.
— Eihän toki! Antakaa heidän vain jäädä kuuntelemaan. Minä olen usein kertonut, miten hauskaa meillä on, ja houkutellut heitäkin mukaan, mutta heidän mielestään täällä on liian hiljaista. Istukaa nyt, tytöt, ja antakaa isoäidin jatkaa. Näettekö, otan nyt kaapista jännittävän näköisen esineen, ja sitten hän kertoo siitä, sanoi Polly innokkaana saamaan tytöt mukaan leikkiin ja iloiten siitä, että he halusivat kuunnella isoäitiä, sillä hän tajusi, kuinka onnellinen vanha rouva oli saadessaan muistella menneitä ja nähdä lapset ympärillään.
— Näitä kolmea laatikkoa ei ole vielä avattu. Jokainen saa valita nyt omansa ja etsiä jonkin esineen, josta haluaa minun kertovan, sanoi rouva mielissään aarteittensa herättämästä kiinnostuksesta.
Tytöt avasivat laatikkonsa ja penkoivat niitä, kunnes löysivät sellaista, josta halusivat kuulla jotain. Maud oli ensimmäisenä valmis ja piteli oudonmallista palttinapussia, johon oli sinisellä langalla kirjailtu iso F. Hän kysyi sen tarinaa. Isoäiti hymyili silittäessään hellästi vanhaa esinettä ja alkoi kertoa selvästi hyvillään.
— Nelly-sisareni ja minä olimme pikkutyttöinä käymässä erään tätimme luona. Meillä ei ollut siellä oikein hauskaa, sillä täti oli hyvin ankara. Eräänä iltana kun täti oli mennyt kylään ja vanha palvelija Debby nukkui huoneessaan, me istuimme ulkorapuilla kaivaten kotiin.
"Mitä oikein tehtäisiin?" sanoi Nelly.