— Kiitoksia, sanoi Polly. — Nyt on sinun vuorosi, Fan.
— Tässä on tukku kirjeitä, ja tahtoisin kuulla, onko näistä mitään kerrottavaa, vastasi Fanny, joka toivoi romanttista tarinaa.
Isoäiti käänteli käsissään pientä kirjetukkua, jonka ympärille oli sidottu haalistunut punainen silkkinauha. Siinä oli kymmenkunta kellahtavaa kirjelippusta, jotka oli kirjoitettu karkealle paksulle paperille ja joissa punaiset lakat oli vielä kiinni nurkissa selvänä merkkinä siitä, että ne oli kirjoitettu siihen aikaan, jolloin ei ollut vielä nimikirjaimin varustettuja kirjepapereita ja liimattavia kirjekuoria.
— Eivät ne ole rakkauskirjeitä, kultaseni. Olen saanut ne tovereiltani sen jälkeen, kun pääsin neiti Cottonin koulusta. Eipä niistä taida olla mitään kerrottavaa. — Ja isoäiti selaili kirjeitä hämärtyneillä silmillään, jotka olivat olleet perin nuoret ja kirkkaat hänen ensi kerran lukiessaan samoja kirjeitä.
Fanny oli vähällä sanoa: "Minä valitsen uudestaan", kun isoäiti alkoi nauraa niin sydämellisesti, että tytöt arvasivat hänen mieleensä palautuneen jonkin hupaisan vanhan muiston, joka ehkä huvittaisi heitäkin.
— Hyvänen aika! En ole muistanut tätä kepposta neljäänkymmeneen vuoteen. Rakas vallaton Sally Pomroy! Ja nyt hän on jo isoäidin äiti! huudahti vanha rouva, kun hän luettuaan yhden kirjeistä rupesi puhdistamaan silmälasejaan.
— Voi, kertokaa hänestä! Sen täytyy olla jotakin hauskaa, kun teitä niin nauratti, sanoivat Polly ja Fanny yhteen ääneen.
— Se oli hupaisa juttu. Hauskaa että muistin sen, sillä se on juuri sopivaa kerrottavaa teille nuorille.
— Siitä on nyt monta vuotta, alkoi isoäiti pirteästi. — Opettajat olivat siihen aikaan paljon ankarampia kuin nykyään. Neiti Cottonin koulussa oppilaat eivät saaneet pitää valoa huoneissaan yhdeksän jälkeen iltaisin eivätkä mennä ulos yksinään, ja heidän oli käyttäydyttävä mallikelpoisesti aamusta iltaan.
Arvaatte että kymmenen elämänhaluisen ja vilkkaan tytön mielestä nämä säännöt olivat liian vaikeita noudatettaviksi, ja siksi he tekivätkin salaa kaikenlaisia kepposia, vaikka julkisesti käyttäytyivätkin hyvin.