"Hälytys! Paetkaa! Juoskaa! Piiloon! Älkää naurako!" kuului monesta suusta huuto, ja me loikkasimme vuoteisiimme niin kiireesti ja äänettömästi kuin suinkin, kädet ja suu täynnä. Seurasi pitkä äänettömyys, jonka katkaisi uusi rapsahdus, mutta kun ketään ei tullut, päätimme lähettää jonkun tiedustelemaan. Minä läksin. Vartijaksi asetettu Mary torkkui puoliunessa ikävöiden hartaasti omaa osaansa herkuista.
"Se oli oikea rotta. Minä en ole inahtanutkaan. Mene nyt lopettamaan. Minua jo kyllästyttää vahtiminen", sanoi Mary hosuen hyttysiä ympäriltään. Kiirehdin takaisin hyvine uutisineni. Kaikki olivat taas nopeasti jalkeilla. Sytytimme uudestaan kynttilän ja jatkoimme kemuja. Herkut olivat tosin jonkin verran kärsineet Sallyn kierähdettyä niiden päälle, mutta emme välittäneet siitä, ja kohta kakku oli lopussa.
"Nyt otetaan pähkinät", minä sanoin tarttuen paperipussiin.
"Ne ovat manteleita ja maapähkinöitä, joten voimme rikkoa ne hampaillamme. Katso vain, että tartut oikeasta päästä pussiin", sanoi Sally.
"Kyllä minä tiedän mitä teen." Ja näyttääkseni, kuinka taitava olin, ravistelin vähän pussia, jolloin pähkinät lensivät ympäri huonetta ja rapisivat paljaalla lattialla kuin raesade.
"Siinä nyt näit", huusi Sally, kun Mary alkoi raapia ovea kuin raivokas rotta ja alhaalta kuului oven narahdus.
Siinäkös tuli kiirettä! Kynttilä puhallettiin sammuksiin, ja jokainen hyökkäsi tiehensä niin paljon herkkuja mukanaan kuin ehti käsiinsä kaapata. Sally sukelsi vuoteeseen, musersi surutta viimeisen tortun ja hajotti nekut yltympäri. Mary parka oli vähällä joutua satimeen, sillä neiti Cotton oli nopsajalkaisempi kuin Betsey, ja vahtimme sai juosta henkensä edestä.
Meidän huoneemme oli ensimmäisenä ja hyvässä järjestyksessä, vaikka kahdet punaiset kasvot näyttivät tyynyllä levätessään vähän epäilyttäviltä. Neiti Cotton tähyili ympärilleen ja näytti niin hullunkuriselta ilman myssyä, että vuodetoverini olisi purskahtanut nauruun, ellen olisi nipistänyt häntä varoittavasti.
"Hyvät neidit, mitä tämä säädytön melu merkitsee?"
Muuta vastausta ei tullut kuin heikkoa kuorsausta. Neiti Cotton marssi seuraavaan huoneeseen, teki saman kysymyksen ja sai saman vastauksen. Kolmannessa huoneessa makasi Sally, ja vapisimme pelosta vanhan neidin mennessä sinne. Yritimme kurkistella sinne päin ja kuunnella henkeä pidätellen.