Täti oli tietysti mielissään, ja me lensimme oikoisenaan auttamaan häntä valmisteluissa. Vaikka täti olikin jo vanha, hän pukeutui täyteen juhla-asuun haluten näyttää kauniilta kuin nuori tyttö konsanaan.
— Minkälainen puku hänellä oli? kysyi Fan kiinnostuneena.
— Teräksen harmaa silkkipuku, joka oli koristettu mustin pitsein, ja myssyynsä hän oli kiinnittänyt valkoisesta silkistä tehdyn Lafayette-merkin. En koskaan unohda, miten kauniilta hän näytti istuessaan täydessä loistossaan vierashuoneen sohvalla ensimmäisen miehensä suuren muotokuvan alla. Hänen toisella puolellaan istui rouva Storer ja toisella rouva Williams, ja he olivat vaikuttava näky kankeissa pitsikoristeisissa silkkihameissaan ja muhkeissa päähineissään. Niin komeita vanhoja naisia ei nykyään enää näekään.
— Eiköhän sentään joskus, sanoi Polly kujeellisesti.
Vanha rouva pudisti päätään, mutta oli hyvillään imartelusta, sillä hän oli ollut kaunotar nuoruudessaan.
— Me tytöt olimme koristaneet talon kukkasilla, vanha herra Coolidge lähetti niitä vaatekopallisen. Joe Joy toimitti juhlamerkit ja täti hankki vähän vallankumouksen aikaista viiniä vanhasta Beacon Streetin viinikellarista.
Minulla oli vihreän ja valkoisen kirjava puku, hiukset sykeröity päälaelle, puhvihihat ja kädessäni juuri nämä hansikkaat.
No niin. Ennen pitkää kenraali saapui pormestarin saattamana. Hyvänen aika, minä ihan näen hänet silmissäni: pieni vanha mies nankini-housut jalassa, yllään nahkaliivit ja sininen takki sekä röyhelöpaita. Hän nojasi keppiinsä, sillä hän ontui, ja kumarteli hymyillen kuin aito ranskalainen.
Hänen astuessaan sisään vanhat naiset nousivat ja niiasivat arvokkaasti. Lafayette kumarsi ensin maaherran muotokuvalle, sitten maaherran leskelle ja suuteli tämän kättä. Se oli hullunkurista, sillä hansikkaan selkämykseen oli painettu Lafayetten kuva, ja kohtelias vanha herra suuteli siten omaa kuvaansa.
Sitten vieraalle esiteltiin muutamia nuorempia naisia, ja aivan kuin päästäkseen suutelemasta itseään markiisi suutelikin sieviä tyttöjä poskelle.