Vähän aikaa etsittyään isoäiti löysi vanhan salkun ja selailtuaan papereita hän luki seuraavan kirjeen, jonka Anne Boleyn oli kirjoittanut ennen kuin joutui naimisiin Henrik VIII:n kanssa. Kirje on nykyään erään kuuluisan antikvaarin kokoelmissa.
"Rakas Mary.
Olen ollut kaupungissa melkein kuukauden enkä voi sanoa Lontoota erityisen miellyttäväksi. Nousemme aamuisin myöhään, harvoin ennen kello kuutta, ja valvomme myöhään iltaisin, olemme tuskin ennen kymmentä vuoteessa. Olen aivan kyllästynyt, ja ellen saisi joka päivä paljon hienoja tavaroita, haluaisin kiihkeästi takaisin maalle.
Hemmotteleva äitini osti minulle eilen eräästä Cheapsiden kaupasta kolme uutta paitaa, joiden kangas maksoi neljätoista pennyä kyynärä. Sitten minä saan uudet kangaskengät Norfolkin lordin tanssiaisiin ja ne maksavat kolme shillinkiä.
Säännötön elämä, jota olen viettänyt tänne tulostani asti, on pilannut täysin ruokahaluni. Kuten tiedät, minä söin maalla naulan kinkkua ja haarikallisen olutta aamiaiseksi. Mutta Lontoossa en tahdo saada sisääni puoltakaan siitä määrästä, vaikka toden sanoakseni, olenkin aika nälkäinen ennen päivällistä, joka täällä hienoissa piireissä syödään kello kahdeltatoista.
Eilisiltana leikimme täällä Leicesterin lordin luona seuraleikkejä. Mukana oli myös lordi Surrey, hyvin hieno nuori mies, ja lauloi säveltämänsä laulun "Lordi Kildaren tytär". Se herätti suurta ihastusta, ja veljeni kuiskasi minulle, että ihana Geraldine, joksi lordi Surrey nimittää lemmittyään, on aikakautemme hienoin nainen. Tahtoisin mielelläni nähdä hänet, sillä hän kuuluu olevan yhtä hyvä kuin kauniskin.
Ole hyvä ja hoida kanoja minun poissaollessani. Eläinparat! Minä syötin niitä aina itse. Jos Margery on neulonut minulle ne punaiset villalapaset, olisin iloinen, jos lähettäisitte ne ensi tilassa. Hyvästi, rakas Mary. Olen juuri menossa messua kuulemaan ja rukoilen pian puolestanne. Sydämellisesti tervehtii teitä
Anne Boleyn."
— Ylös jo kuudelta, ja kymmeneltä muka myöhäistä mennä nukkumaan! Annen täytyi olla kauhean maalainen! Kinkkua ja olutta aamiaiseksi ja päivällinen kahdeltatoista! Olipa se merkillistä elämää! huudahti Fanny. — Lordi Surrey ja lordi Leicester kuulostavat hienoilta, mutta seuraleikit, punaiset lapaset ja kolmen shillingin kengät ovat kauheita!
— Minä pidän sellaisesta, sanoi Polly miettivästä, — ja olen iloinen, että Anne paralla oli edes vähän hauskaa ennen kuin murheet alkoivat. Saanko joskus jäljentää tuon kirjeen, isoäiti?